A Travellerspoint blog

Hortoilua 2009 - 2010, osa 6.

Taas Etelä-amerikassa: Chile, Argentiina ja Uruguay

Perjantaina 20. marraskuuta 2009

Oodi oikealle Kuumalle koiralle

Soin juuri elamani parhaan hod dogin eli chilelaisen erikoisuuden completon. Se oli todella hyva, kun ottaa huomioon etten ole ikina ollut mikaan koirien syomisen ystava. Niin, siis tama teksti kasittelee, jalleen kerran, ruokailua eika anastettuja kotielaimia, joten kaikki myymalavarkaat (joille loytyy muuten paljon hauskempi ilmaisu englannista, "sticky fingers", tarttuvat sormet) voivat palata lukemaan kuukauden Alibia.

Perusosien, siis tietysti nakki ja pitkulainen sampyla (nakkikin luonnollisesti ptikulainen), lisaksi meksikolaista salsaa eli sopivasti maustettua tomaattikastiketta, erittain reilusti guacamolea ja paalle viela majoneesia. Yksinkertaista, mutta kaunista. Toimii.

Lahden oikaisemaan jetlagin ruhjomaa kroppaani. Jos vanhat merkit pitavat paikkansa lamppu samppuu melko nopeasti kunnes taas rajahtaa paalle 2-3 aikaan yolla pitaen valveilla pari tuntia.

Nim. tanaan 3 tunnin paikkarit

Tiistaina 1. joulukuuta 2009

Takaisin oikeaan hortoiluun

Pienen alkutakkuilun jalkeen alkaa Etela-Amerikka olemaan itsensa. Tai siis ma alan tottumaan hortoiluun. Etela-Amerikka nythan on ollut samanlainen viimeiset vuodet. No niin, eihan taa hyvin lahteny, mut espanjan verbit jyllaavat paassa sekoittaen kaikenlaiset kielelliset muistisaannot ja kiemurat yhdeksi isoksi palloksi, josta ei juuri koskaan loydy juuri silla hetkella tarvittavaa herkkua.

Ensimmaiset paivat Chilessa meni tosiaan toipuessa aikaerosta ja vatsakaan ei oikein tykannyt maiseman vaihdosta. Mutta henkilokohtaisen kehityskeskustelun jalkeen kroppakin ymmarsi ettei se voi voittaa tata taistelua, joten parempi oli senkin vaan sopeuduttava uuteen ymparistoon. Tosin hiljaa itsekseen mutisten.

Chilessa vierahti vajaat pari viikkoa. Enemmankin olisi voinut menna, mutta etelan vuonot ja jaatikot havisivat kolikonheiton pohjoisen aavikolle. Jalkimmaista puolsi myos aikataulukysymykset. Santiagosta hortoilu eteni pakollisten Valparoisan, tuttujen kesken "Valpo", Viña del Marin ja La Serenan kautta aina San Pedro de Atacaman kylaan, jonka olemassaoloa hallitsevat turistit ja, hmmm, turistit. Mutta riittaa siella kylla tekemistakin ja helposti vierahti 3 yota. Pyorailya, suolajarvia, 4 ruokalajin illallisia, hyvaa seuraa, sandboardingia, shampanjakylpyja, sikarikerhoja, casinoja ja paljon muuta. No ei nyt ihan noita viimeisia, mutta sandboarding oli taas lystia. Joku pikkukylan jaarapaa voisi puhaltaa Suomeenkin muutaman dyynin ja ostaa pari hiekkakirppua. Takuu turistipyydys.

Nyt oon Cordobassa, Argentiinassa, ja taalta kohti Mendozaa ja viinitiloja, Andeja ja pihveja. Argentiina on semmoinen kun sen pitikin; halpa, paljon kaikkea ja jotain muuta. Tallaista sen hortoilun pitaa ollakkin. Ei valmiiksi pureskeltua lansimaista matkustelua vaan seikkailuja ja paivittaisia uusia kokemuksia kaikenlaisine kommelluksineen, vaarinkasityksineen ja takerteluineen. Mutta kateen jaa paljon, paljon enemman.


Keskiviikkona 2. joulukuuta 2009

Maailman kostein realitysarja

Jos maapalloa kohti putoaisia vain yksi sadepisara, niin San Pedro de Atacaman asukkaiden ei kannattaisi rahojaan laittaa sen puolesta, etta se heidan kukkapenkkiin putoaisi. Ei ole aavikkoa juurikaan monsuuneilla, tsunameilla tai tulvilla koeteltu viime vuosina. Ei ehkapa koskaan. Mutta se voisi olla sopiva paikka koettelemaan suomalaisia janoisia uudessa suomalaisessa reality-sarjassa: Huikka, josta mummikin on tohkeissaan.

Sarjassa seurattaisiin kuinka 12 ei-niin-kovin-kuivaa suomlaista taistelisi seuraavasta huikasta ja jatkopaikasta myos seuraavassa osassa. Haviajan kohtalona olisi luonnollisesti palata naama kurtussa ja kuivin suin kotikonnuille (tai kotibaariin). Maailman kuivin paikka toimisi siis maailman kosteimman sarjan nayttamona. Iloa siis koko rahalla ja varma Telvisten kahmija.

Ensimmaiseen (silla monivuotinen kestomenestyshan tasta tulee) Huikkaan osallistujat valittiin valtakunnallisilla tasokokeilla ja ennen Chileen lahtemista osallistujat joutuivat todistamaan olevansa varmasti janoisia juomaan mukitolkulla ja olevansa luonteeltaan puhtaita ja aatteellisia.

12 onnekasta kilpailijaa ovat:

Pentti Hilkuri - pakollinen seksuaalivahemmistojen edustaja, joka ei ole tullut viela kaapistaan, mutta lupasi tehda sen ohjelmassa. Julkitulolle on jo varattu yksi kokonainen erikoisjakso.

Vappu Peltonen - kymmenen vuoden takainen 2. perintomissi ja radion saatiedottaja.

David James Paska - amatoorideejii, skeittalijia ja nuorison edustaja. Harrastaa myos liimanhaistelua. 3-kertainen Idols-karsintojen ja 4-kertainen Big Brother -karsintojen kavija. Ei mennestysta.

Varma Humala - arvata saattaa ettei hanen tarvinnut kayda edes testeja. Yksi erikoisjakso on varattu hanen uusien munkkien "vahingossa" vilautukselleen.

Pave Steska - maahanmuuttaja, jolta meni kymmnen vuotta oppia tavoilla ja juoda talonsa.

Markku Oja - entinen 3.divarin jaakiekkoilija, joka muuttuu perjantai-iltaisin "putosin viimeisena MM-kisajoukkueesta"

Kaapo Hokkanen - kunnallispolitiikko, joka ei ole, omien sanojensa mukaan, ikina ollut selvinpain kunnan sovitteluelimessa

Jussi Hamalainen - Alkon myyntimies, joka on useammin kuin kerran juonut kuormasta

Arno Pokka - paakaupungin oma tytto, joka tunnetaan myos nimella Kallion Rituna

Erno Poskimo - pohjoisen poika, joka on suurin ennakkosuosikki

Katja Pakkanen -tangokuningatar 20 vuoden takaa, nykyisin tykkaa karaokesta, eika vain laulamisen takia

Pekko Kurvinen - toimi Moskovan pappina kunnes joi kirkkohopeat

Ohjelman juontajina toimivat itsoikeutetusti kaikkien tutut ja valtakunna nuoret toivot Pekka Hirsmaki ja Mirva Kasteli.

Ohjelmassa osallistujat kilpailevat erilaisissa tehtavissa ja kilpailuissa paremmuudesta ja tietysti himoituista juomapalkinnoista. Osallistujat joutuvat mm. hakkaamaan puita, heivaamaan kuppia, tutkimaan huttua, ratkaisemaan Kaisan arvoitusta, kurittamaan partisaania ja kiitamaan huumassa. Ohjelman luonteen mukaisesti mukana on tietysti viinaan liittyvia osioita, joiden nimia ovat mm. Pihdata jallua, Antamaan sahtia Arille seka Patun viinat -arvoitusleikki.

Muonituksesta vastaavat Vellun Pitopalvelu ja Ojasen Kurkut tarjoamalla kuivaa soppaa, mustaa kania seka tietysti maukasta lihaa.

Ohjelman sponsoreina toimivat Karjalan Olut, Vaasan Liha, Aaniset Kyparat seka Kielipuoliset Mikkelilaiset.

Voittaja on tiedossa pitkitettyjen jaksojen ja turhien koosteiden jalkeen 6 kuukauden paasta aloitus-Huikasta. Voittajalle on tiedossa ruhtinaallisella aterialla palvottua sillia ja parvella toscaa seka vodkaa jailla. Rahapalkinto on tonni kateen ja koti-Suomessa luonnollisesti ammia ja kukkia.

Keskiviikkona 23. joulukuuta 2009

Oodi Andeille

Los Andes, niin kun Andeja kuulee paikallisten kutsuvan, ovat kaikin puolin ja milla hittimittarilla tahansa mitattuna aivan kasittamattoman upeat ilmestykset. Tassa nyt on ollut pari viikkoa aikaa keksia miten hehkuttaa naita luontoaidin jattimaisia muhkuroita, mutta oikein mikaan ei tunnu antavan taytta oikeuttaa talle maailman pisimmalle vuorijonolle.

Andit yltavat aina pohjoisen Kolumbiasta Argentiinan ja Chileen Etelaosaan, Patagoniaan eli lavistaen koko Etela-Amerikan. Pituutta talle huikeudelle tulee yli 7000 km. Vertailun vuoksi Himalajan vuoristo on pisimmillaankin "vain" noin 3000 km pitka. Siina missa alle 7-tonnisten ei kannata Himalajalla edes pyrkia koulun korisjengiin, niin Andeilla pituus korvataan ketteryydella fudiskentilla. Ja 5- ja 6-tonnisista ei ole pulaa Andeilla. Joka maahan niita riittaa ylllin kyllin ja kilpailu on kovaa mika on korkein toimiva/toimimaton tulivuori, paras hiihtokeskus, vaikein kiivettava, jopa vuorien sijainnista on eri versioita riippuen missa maassa kysymyksen esittaa.

Vaikea on tosiaan talla rajallisella ilmaisutaidolla enempaa keksia upealle synonyymeja, mutta turvaudun jalleen kuviin ja siirran vastuun taysin, taas, lukijalle, por favor:  tuosta oikealta loytyy Argentiina, Los Andes.

Voin vain kertoa, etta oli uskomaton fiilis seista vuoren huipulla 3500 metrissa, kun nakyvyys oli noin 15 metria. Sitten noin 10 sekunnissa taivas aukesi ja laheiset yli 5000 metriset huiput avautuivat aivan silmien eteen vasten kirkasta taivasta.

Tour de Vino a la Mendoza

Eli miten tehdaan oikeaoppinen viinikiertue.

Ensiksi vuokrataan polkupyora ja hommataan kartta alueen viinitarhoista. Mukaan on myos hyva ottaa iso pullo vetta. Alkulammittelya ei sovi myoskaan unohtaa ja siksipa juodaan nestehukan ehkaisemiseksi muutama lasi viinia. Ihan vaan tunnelmaan paasemiseksi.

Sitten voidaankin lahtea jo sotkemaan kohti ensimmaista viinitarhaa. Ensimmaisen maistelutuokion jalkeen on hyva hoitaa muonitus, joka tulee hoitaa kunnolla. Onhan edessa lahes 9 km polkemista usean tunnin aikana. Suosittelemme 400-500 g pihvia salaatilla, joka tuo esiin lisaa viinin hyvia puolia.

Maistelu on tarkea osa kiertuetta ja se myos erottaa jyvat akanoista. Se ei ole kuitenkaan niin vaikeaa, kun eraat asiantuntijat antavat ymmartaa. Tarkeaa on pysya rauhallisena ja tahdikkaana ja nyokytella paataan hyvaksyvasti aina silloin talloin. Saatuasi oman lasisi, tarkastele viinia eri puolilta lasia, koska sehan voi olla aivan eri nakoista toiselta puolelta. Sen jalkeen viinia haistellaan mietteliaan nakoisena ja mietitaan kuumeisesti olisiko jo sopivaa kietasta nektariini huiviin. Tamankin voi ratkaista tarkailemalla sivusilmalla tilaisuuden jarjestajaa, koska han on tyytyvainen viinin hajuun. Yleissaantona onkin hyva tarkkailla emantaa/isantaa ja tehda kuten han tekee ja nyokytella hyvaksyvasti hanen kommenteilleen. Vastavaitteita on hyva valttaa tyyliin ruokkivaa katta ei kannata purra. Lasillinen juodaan muutamalla rauhallisella kulauksella, jonka jalkeen vaihdetaan positiivisia kommentteja muiden vieraiden kanssa ja tiedustellaan viinin saatavuutta kotimaassasi. Mikali viinia ei ole saatavilla, tata tulee harmitella syvasti.

Muonituksen jalkeen siirrymme nopeasti seuraavan paikkaan, koska kiertueen suurimpana vaarana on ns. jamahtaminen haaveilemaan viiniterttujen varjoon. Tama on hyva muistaa myos seuraavien tarhojen yhteydessa. Tarhoja ei ole hyva ahmia liikaa, mutta kokonaiskuvan saamiseksi kylla nyt 4-5 tarhaa tulisi normaalin ylipainoisen keski-ikaisen ihmisen pystya kiertamaan vaikkakin sen astmapiipun ja polvituen voimalla.

Ja jos on osannut kiertaa tarhat oikeassa jarjestyksessa niin lopussa kiitos seisoo. Viimeisen tarhan valikoimasta voi tehda loytona esimerkiksi raikasta roseviinia, joka tarjoillaan virkistavan raikkaana suoraan jaakorista vilvoittavan tuuleen notkistaessa laheisen lehtipuun oksia ja pikkulintujen kisaillessa viiniterttujen ylla.

Un mas, señorita, por favor!

Eihan tassa ole millaan mitaan valia

Nama sanat lausui isani, kun kysyin ovatko vanhempani viela halukkaita tekemaan yhden retken Uruguayhin jo muutaman suhtkoht rahakkaan ja touhukkaan paivan jalkeen. ... ja niinhan sita kaytiin viela lahden pohjoispuolella.

Niin, ei ole puu kasvanut kauaksi omenasta vai miten se nyt menikaan, mutta vanhempani paattivat tehda muutaman viikon miettimisella elamansa ensimmaisen matkan Etela-Amerikkaan. Pari viikkoa vilahti Buenos Airesia ihmetellen ja tukikohtana pitaen. Pari harppuunahyokkaysta tehtiin naapurimaihin, vieraillen mm. Iguazu-putouksilla ja Uruguayn Coloniassa.

Hienoja kokemuksia ja paljon nahtavaa. Muutaman ei-niin-mukavan kokemuksen, pitkakyntinen kavi mun taskulla metrossa (sai vaan vahan rahaa) ja yksi taksikuski yritti ikivanhaa mun-mittari-ei-toimi-mut-vien-teidat-halvalla-perille -kikkaa turistien hoynayttamiseksi, jalkeen loytyi paikallinen elaman rytmi aika kivasti niin mikas siina oli kesaisen Buenos Airesin katuja tallustella.

Lauantaina 26. joulukuuta 2009

Suomi, tuo pohjoisen eksoottinen helmi

Mikaan ei ole niin helppoa kuin kategorisoida ihmisia, siispa ei liene yllatys etta siihen syyllistytaan taallakin. Matkailijoita voi asettaa tuhanteen eri jonoon, mutta yksi aliarvostetuimmista ja vahemman kaytetyista on myos eras helpoimmista. Ja mika parasta, kaikki matkailijat, jopa kaikki ihmiset kuuluvat jompaan kumpaan ryhmaan. Kuulostaa helpolta, mutta niin se onkin. Nuo ryhmat ovat nimittain: Suomessa kayneet ihmiset ja Suomen valttaneet ihmiset.

Selvennyksena hammennyksen vallassa paataan rapiville: suomalaisia ei luonnollisesti lasketa kumpaakaan ryhmaan. Mutta koska olemme suomalaisia, niin mikaan ei kiinnosta meita enempaa, paitsi tietysti formulat ja pesapallo, kuin tieto mita muut ihmiset meista ja Suomesta ajattelevat. Tata luontaista, pohjatonta janoa ruokkivat ensimmaisen ryhman ihmiset. Siis henkilot, jotka jostain kumman syysta ovat saaneet kunnian koskettaa maamme suosta raivattua, kultaista tannerta. Heilla kaikilla on oma sotatarinansa siita kuinka he kylpivat alasti saunassa, maistoivat karjalanpiirakkaa/salmiakkia/poronkaristysta/marjapiirakkaa, nakivat revontulet, vierailivat Valkeakoskella/Savonlinnassa/Vaasassa/Turun saaristossa, matkasivat laivalla Ruotsiin/Tallinnaan ja ihmettelivat kaljan juontia klo 9 aamulla, kuinka hyvaa englantia suomalaiset puhuvat, kuinka uteliaita ja avuliaita suomalaiset ovat jne. jne.

Maamme on taynna eksoottisia asioita muille ihmisille ja naita kokemuksia he kovin mielellaan kertovat kohtaamilleen suomalaisille. Ja koska suomalaisiin tormataan harvoin maailmalla, olen naita tarinoita kuullut aika monta. Esimerkiksi eilen, jouluaattona, kuulin islantilaisen, italialaisen ja englantilaisen kokemukset Suomesta. Islantilainen Linda oli viettanyt riehakkaan perjantai-illan Stadissa, italialainen oli ajanut -94 Suomen halki pohjois-etela -suunnassa kokien Inarin, Jyvaskylan ja Savonlinnan kauneuden ja englantilainen oli liftannut muutama vuosi sitten Tampereelta Varkauteen tapaamaan tyttoystavansa vanhempien huomaten istuvansa alasti saunassa koko perheen kanssa puoli tuntia ensitapaamisen jalkeen.

Toisen ryhman ihmiset ovat puolestaan uteliaita minkalaista on mystisessa Suomessa ja heilla on paljon erityisesti stereotypioita ruokkivia kysymyksia. Kuinka kylma Suomessa oikeastaan on? Siis tosi kylma? Juovatko suomalaiset paljon vodkaa? Kuinka valoisaa on kesalla/kuinka lyhyt paiva on talvella? Sano jotain suomeksi? Kuinka paljon maksaa tuoppi Suomessa? Miksi suomalaiset ovat niin hyvia rallikuskeja? Minkalaista on perinteinen suomalainen ruoka? Missa Suomi oikeastaan sijaitsee? Mita Nokia tarkoittaa? Jne. Jne.

Yrita siina nyt sitten luovia vaarien kasitysten ja perattomien juorujen valimaastossa. Valilla jopa onnistuu korjaamaan jonkun harhaluulon, mutta valilla huomaa itsekin oppineensa jotain uutta itsestaan ja maastaan. Ja aina silloin talloin kuulee jonkun loistavan tarinan Suomen vierailusta kommelluksineen, mutta kuitenkin seikkailustaan tyytyvaiselta matkailijalta.

Taa on liian suuri city...

Lauloi aikoinaan Yolinnun Simo Silmu sydanta sarkevasti koko kansan, tai ainakin susirajan, tunnetaan myos Keha III:na, ulkopuolisen kansan syvien rivien tummaan syveilyyn. Simon tunteikkaasta tulkinnasta inspiroituneena siirryn huomenna viettamaan taman mainion vuoden viimeiset paivat Rosarioon, 4 tuntia Buenos Airesista, ooh?, poispain.

Buenos Airesin katuja oli mukava harhailla kolmisen viikkoa, mutta rajansa kaikella. Pari paivaa ollut jo tunne, etta taa olis nyt nahty, ja jos taa olis amerikkalainen elokuva, niin eilen illalla olisin pudottanut opaskirjan ja se olisi jaanyt auki Rosarion kohdalta. Luojalle kiitos taa ei oo amerikkalainen elokuva, mutta Rosario tuli uutena ahaa-elamyksena eilen illalla. Ja sielta paasen katevasti jatkamaan Uruguayhin ensi vuoden alussa.

Taytynee myos todeta, etta asiaa auttoi seikka, etta olo oli hieman kuin Joosefilla jouluaattona. Mieleista paikkaa ei tuntunut loytyvan majataloista. (Buenos Aires tuntuu nykyaan olevan eritysiesti brasilialaisen ja amerikkalaisten uusi temmellyskentta.) Siella erotuksella tietysti, etta sain veronpalautuksia tana vuonna eika mulla oo jonkun toisen raskaaksi saattamaa vaimoa.

Lahden siis etsimaan tinakenkia ja sadetikkuja Rosarioon.

Posted by Hapa 08:22 Archived in Argentina Tagged chile argentina uruguay

Email this entryFacebookStumbleUpon

Table of contents

Be the first to comment on this entry.

Comments on this blog entry are now closed to non-Travellerspoint members. You can still leave a comment if you are a member of Travellerspoint.

Enter your Travellerspoint login details below

( What's this? )

If you aren't a member of Travellerspoint yet, you can join for free.

Join Travellerspoint