A Travellerspoint blog

Hortoilua 2009 - 2010, osa 4.

Australia & Fiji: 3 ja puoli kuukautta

Keskiviikkona 5. elokuuta 2009

Elaimia, elaimia, elaimia....

"Elaimia, elaimia, elaimia..." (Lauletaan Motikoiden "Girls, girls, girls" savelella.)

Kasi ylos, jos olet nahnyt saman viikon aikana krokodiileja, myrkyllisia kaarmeita ja hamahakkeja, villihevosia, wallabeita, valtavan kokoisia termiittipesia, tuhansia lintuja ja hyonteisia seka valaan, haikaloja, kilpikonnia, rauskuja seka tusinoittain 2-metrisia kaloja uimassa aivan nenasia edessa. Lisaksi oletko saman viikon aikana uinut luonnon muovaamissa altaissa, ottanut aurinkoa vesiputouksen aarella, kavellyt krokodiileja vilisevan jarven rannoilla pidatellen tarvetta laskea allesi, pelannut kanna-lanttia-istumalihaksilla-ja-pudota-se-kuppiin leirinuotion aaressa, nukkunut yosi tahtitaivaan alla ja syonyt illalliseksi kengurua, puhvelia ja lammasta.

Mikali lapanen ei jostain syysta noussut, ota katseesi irti naytosta ja luo se alas kohti viime kesan haita varten lankattuja kavelykenkia ja mieti hetki hiljaa itseksesi missa meni vikaan.

Great Barrier Reef eli maailman suurin valliriutta Australian itarannikolla osoitti, jalleen kerran, etta luonto rakentaa kaiken 1000 kertaa paremmin kuin mihin ihminen on ikina pystynyt. Maailman suurin elava olento / yhteiso vai mika lie ja ainoa elava sellainen, joka nakyy avaruuteen asti. Keskiviikko apajilla oli hieno paiva kertakaikkiaan ja nostan knallia asiaan kuuluvalla tavalla.

Eika hehkutus lopu tahan. Pitaa palata takaisin viime viikkoon ja Darwiniin. Tai itse asiassa Darwinin lahella olevaan Kakadun luonnonpuistoon. Ei Darwinissakaan mitaan vikaa ole. Mukavan pieni kaupunki ylhaalla pohjoisessa. Pohjoisen osavaltion paakaupunki ja mm. siita syysta hortoilijoiden mekka. Niin, Kakaduun. 3 paivan setti 15 hengen possessa ja vahvistettuna verbaalisesti lahjakkaan ja hieman juopotteluun taipuivaisen oppaan kanssa. Valtavasti erilaisia elaimia, hienoja maisemia ja retkeilymaastoja, kymmeniatuhansia vuosia vanhoja seinamaalauksia (nippelitietoa karttaville: aboriginaalien kulttuuri on maailman vanhin sailynyt kulttuuri, yli 40 000 v. vanha). Tamakin keikka oli hintansa vaartti ja knalli pysyy ilmassa.

Kakadun retki toteuttiin siis leirintaalue hengessa, joten ruokailua ulkotulilla, nukkuminen teltassa ja iltaohjelmaa nuotion aaressa pitaen fikkarin tiivisti kohti lahimaastoa yrittaen epatoivoisesti nahda mahdolliset kaarmekset ja muut myrkylliset herhilaiset. Paatin edelleen jalostaa tuota ylla mainittua leikkia ja lisata panoksia vaatteiden vahentamisella epaonnistuneesta suorituksesta. "Siita se lahti ihan viattomasta ajatusleikista..."Mina ja suuri suuni. Suomalaiset tunnetaan jo muutenkin yleisesti saunomisestaan alasti eika tuo tainnut muuttaa stereoiden, eiku stereotypian, nuppia kaakosta mihinkaan.

Mick Dundee kiittaa ja kuittaa ja lahtee heittelemaan bumegrangia etelammas.

Perjantaina 14. elokuuta 2009

Lassander kavi taalla -07

Nuo paljon kertovat sanat tulivat vastaan ensimmaiseksi Magnetic saaren toisen maailman sodan aikaisen punkkerin tahystysaukon ylapuolelta, kun kipusin kyseiseen tilaan. Pettymykseksi en siis ollut ensimmainen suomalainen saarella. Mystinen Lassander vei nahat tuosta kisasta.

Lassanderista en tieda, mutta taidan olla harvoja suomalaisia jotka ovat nahneet vain saarella ja ilmeisesti myos hieman mantereen puolelle levittaytyneen harvinaisen liskon/gekko lajin. Kyseinen laji loydettiin vasta 1980-luvulla, joten ihan hirvean moni sita ei ole nahnyt. Saatan olla jopa ainoa vasenkatinen Harri-niminen lajin nahnyt. Ellei sitten Lassander pilaa tatakin unelmaa.

Aussit on kylla siita metka paikka, etta taalla saattaa naha tavallisella kauppareissuullaan olijoita, joita ei esiinny missaan muualla. Ja kun mantereella loydetaan yha jatkuvasti uusia kasvi- ja elainlajeja, niin ikina ei voi olla varma mita tulee vastaan. Voi kayda kuin eraalle tutkijalle 1800-luvulla, joka tajusi loytaneensa uudeen lajikkeen. Ongelma oli vaan siina, etta kaveri oli henkitoreissaan keskella ei mitaan ja ainoat syotavaksi kelpaavat olivat tuon uuden lajin 2 edustajaa. No, kaveri pisti elaimet poskeensa eika kukaan muu ole sen jalkeen lajia tavannut. Saattoi siis olla, etta kaveri aterioi lajin sukupuuttoon siina leirinuotiolla istuessaan. Kaunista.

Matka itarannikolla on edennyt muutamin pysahdyksin kohti Brisbanea. Cairnsin jalkeen vierahti muutaman yo Magnetic saarella, jossa tapasin mm. Kakadun retken tuttuja. Siella pongattiin liskoja ja koaloita. Koalat on siita mukavia luonnonoikkuja etteivat paljon turisteista piittaa. Aikaa on siis melkein loputtomiin viritella kameran hienosaantoja, pyyhkia hiki kuvaajan otsalta, polttaa muutama hermotupakki ja yrittaa sita kaikkien aikojen kuvaa. Taas.

Magnetic saaren jalkeen edessa oli Airlie Beach, jossa vierahti pari paivaa paikallisella laguunilla potkotellessa. Siita saankin aasian sillan yhteen hienoon puoleen ausseissa. Taalla on melkein joka kaupungissa erittain hienoja ja hyvinhoidettuja puistoja joko meren rannalla tai sitten rakennettuna keinotekoisen laguunin ymparille. Kertakaikkiaan viihtyisia. Ja ihmiset osaavat arvostaa naita helmia. Siella kaydaan nauttimassa paivasta, grillaamassa, urheilemassa, juomassa simaa yms. yms. Ja todellakin puistot ovat hyvinhoidettuja. Ei haise koiran p...a eika Virtasen oksennus eika nay nakkipaketteja ympariinsa tai Kytat on natsisikoja-kirjotuksia.

Jatkan matkaani Lassanderin jalanjaljilla kohti maailman suurinta hiekkasaarta, Fraser saarta.

Keskiviikkona 19. elokuuta 2009

Edelleen kohti etelaa

Toisin kuin kotoisessa Suomessa taalla etelaan meno ei tarkoita musakaa, Mynthosta eika Zorbasta, luojalle kiitos naista, vaan matkaa kohti ei vahempaa eika enempaa kuin Etelamannerta. Ilmat siis viilenevat kun kevat ei taida ihan mennakkaan niinkuin suunnittelin. Paivalla kylla porottaa, mutta illaksi heittaa koleampaa.

Fraserin hiekkasaari oli erinomaisen mainio. Nelivedolla painettiiin pitkin viidakkoteita ja rantahietikkoa, jossa voi joutua vaistelemaan pienkoneita! Saari on taynna kristallin kirkkaita jarvia, joiden vesi on juomakelpoista. Ja maistuu vielapa todella hyvalta. Sen rinnalla Eviani maistuu kolmen paivan vanhalta poron kuselta. (Mista mina tiedan milta jalkimmainen maistuu, mutta ajatus loytynee jostain sanojen takaa.) Jalleen leirinta-alue touhuilua grillauksineen, oluineen, tahtikirkkaine taivaineen dingojen jolkotellessa taustalla. Ensimmaisena iltana leiriohjelmaa jarjesti aboriginaali Joe, joka hauskuutti myos seuraavana paivana. Kaveri oli haipynyt ennen meiden lahtoa, mutta tuli vastaan rannalla. Kaveli kaveli siella golf-maila olalla. Selitys kuului, oli, kun ei siella mitaan kaloja ollut, niin tuli pelaamaan "hockeya". Meinasin laskea alleni, kun nauroin kippurassa.

Toisena iltana grillailtiin taas ja lisaksi saatiin kalaa paikallisilta kalamiehilta, joita parveilee rannoilla. Kalaa tulee niin pirusti, mutta saattaa olla etta kalamiehia viehettaa myos leirielama ja kylmat oluet. Takalaisen urheilukalastajan tunnistaa nimittain liioitellusta maarasta vapoja ja seka kuumailmapallon kokoisesta kessista.

Saaren ymparilla parveilee kaiken kokoista valasta, haita, kilpikonnaa yms. Minaan vuoden aikana ei passaa menna uimaan. Juuri naihin aikoihin valaat tekevat vaellusta kohti etelaa. Sama suunta siis kuin meikelaisella.

Lahden kokkaamaan itselleni tonnikalaa (ehdottomasti oljyssa) maissi ja herne katteella, jonka alla hoyryvia nuudeleita. Annoksen kruunaa rankaisevan tulinen chilikastike. Ateriaan kuuluu myos muutama pala ruis(!)paahtoleipaa sulatejuustolla, kinkulla ja kurkulla seka omena ja/appelsiini. Juomana paikallisilta pelloilta voimansa, arominsa ja humalaisen makunsa ammentava XXXX Gold, joka nautitaan sormia vihlovan kylmasta tolkista ihanan antavana ja jumalaisen raikkaana. Mihin ihmeseen kokkiohjelmia tarvitaan?

Huomenna tutustun Brisbaneen...

Maanantaina 24. elokuuta 2009

Pitkasta aikaa Stadissa

Ei ole tullut oltuakaan lansimaisen tyylisessa miljoona kaupungissa sitten toukokuun alun Singaporen. 5 yota vierahti Brisbanessa ja taman aamuisen ajatuksenjuoksun jalkeen hyppaan taas maantien assaan, linjuriautoon.

Ensimmainen puolikas paiva meni tutusti ruuan hankkimiseen, ideoiden kasaamiseen ja suunnitteluun. Toisena paivan uskaltauduin kadulle ja kiertelin kaupungin nahtyvyydet. Niihin kuului kaupungintalon kellotorni, jokunen museo ja taidehassakka, muutama puisto ja laguuni (yllatys, et taallakin on semmonen), elokuva seka kirjasto. Siis varsin hengenravintoa ruokkiva plajays. No, esim. kirjaston selittaa ilmanen netti, jonka tietaa aika moni muukin.

Perjantaina kavin edesmenneen Steve Irwinin elaintarhassa, Australia Zoossa. Elaintarha on aina elaintarha, mutta kylla taa oli parhaimmasta paasta. Asioita selitetaan maalaisjarjella aussihuuumorilla hoystettyna. Lisaksi yrittavat pelastaa elaintarhaan uhanalaisia yksiloita ja saada muutkin tajuamaan ettei ihan kaikkia elaimia tarvii ampua seinan koristeiksi.

Lauantaina tapasin Afrikan-tutun Michellen, jonka kanssa kierreltiin kaupunkia ja istuttiin terasseilla vanhoja muistelemassa. Paljon oli tapahtunut parissa vuodessa. Hieno paiva, joka toi mieleen kesaisen lauantain Hesassa.

Sunnuntain pyhitin jouten ololle. Hieman kirjaa ja illalla elokuviin. Uusin Tarantino on hyva plajays.
Kokkausnurkassa esitellaan aina maistuvat burgerit. Luonnollisesti kuohkean tuoreen sampylan sisalta loytyy paksu jauhelihapihvi, siivu sian kyljesta, cheddar-juustoa, vapaana kasvatetun kanan tuotos, punasipulia seka tietysti joka ruokaan sopiva chilikastike. Ruokajuomana oli talla kertaa vesi. Ja paskat. XXXX Gold suoraan kylmiosta, kiitos.

Keskiviikkona 26. elokuuta 2009

Kuva kertoo enemman kuin tuhat sanaa

Pitanee vahan kommentoida noita kuvia tuossa oikealla. Innostuin leikkimaan kameralla paivana jos toisenakin ja tulokset ovat nyt valitettavasti nakyvissa. Ei ole aikomustakaan ruveta kukkakauppiaaksi (eika saippuakauppiaaksi, taa piti lisata vaan sen takia, kun se on kiva palintromi) eika vanne kirista paatani (paitsi kun nalkaisena jonottamassa johonkin turhaan), mutta kukat on siita kivoja ettei ne hirveasti liiku. Aikaa siis on pyllistella ja kurkistella edestakasin.

Noissa kalakuvissa ma vahan huijasin. Ne on otettu Townsvillen Aquariumista. Siellakin kalat on siita kivoja, etta jostain kumman syysta ne ui ympyraa. Eli jos ei onnistanut, niin sitten seuraavalla kierroksella voi yrittaa taas kaikkien aikojen otosta. Mutta kaikki kala-merkit oon nahnyt myos ihan livena, joten turha yrittaa. Myos hait!

Pentti Linkola lahtee verkoille

Kultakutrien paratiisi

3 yota tulee vietettya tassa, Surfers Paradise, ehka maailman kuuluisimmassa surffauspaikassa. Ei taa enaa kyla mikaan surffi-mekka oo, vaan Aussien vastine Acapulcolle, Rivieralle tai Aurinkorannoille. Eli en ma kyl eurooppalaisena nain kauas lahtis pelkastaan pelaamaan kasinoille tai juomaan punaviinia.

Eilen kavin kokeilemassa surffausta ja taytyy sanoa et kovaa hommaa. Join puoli merta jotta pysyin pystyssa muutaman hassun sekuntin. Ei taida olla ihan mun juttu. Hauskaa hommaa varmasti kun osaa, mutta siina juttu onkin, et pitas harjotella lahes paivittain. Ja en ma nyt kiireisena hortoilijana tommosiin kerkea.

Tanaankin aamulla kavin vilkuilemassa valaita. Ihan likelle eivat tulleet, muta muutaman peraevan heilahduksen tekivat turistien iloks. Huikeita otuksia. Toivottavasti naan viela ennen kuin haviavat etelaan.

Tommy "ma oon ihan loppu" Ekblom lahtee lenkille painot kaulalla

Sunnuntaina 30. elokuuta 2009

(Tilanne)komiikan Top Ten, paiv. 16.10

Alla retken taman hetkiset hauskimmat hetket epamaaraisessa jarjestyksessa. Tai ainakin osa niista. Mita nyt tahan hataan olen kerannyt talteen. Lista taydentyy pikku hiljaa, ehka. Erittain rajalliset kertojan lahjani, erikoisen huumorintajun puuttuminen seka paikalla olemattomuus voivat estaa hauskuuden nakemisen koko sen syvyydessaan, mut sille en oikestaan voi mitaan. Parempi ehka siina tapauksessa palata Ujopiiman, Kilon Poliisin tms. pariin.

  • Damian "Damo" - oppaan koko repertuaari Kakadun-tourilla. Jaksoi toistaa "Can you feel the magic, energy and poetry of Kakadu National Park." ehka noin 20 kertaa paivassa. Toinen vakiohauskuutus oli "Shames me, catch me, spank me" toistettuna useita kertoja perakkain. Kohokohta oli myos kaverin pitamassa eraan ongelmaisen sammakkolajin edustajaa kadessaa yokavelylla pienessa simassa ja ripittamassa sen lajin hyodyttomyytta Australian luonnolle. Tuli mieleen Marlon Brando Ilmestykirja.Nytissa.
  • Samaisella retkella mun strip-poker versio lantin pudotus -leikissa. Ma vaan ehdotin Damolle seuraavalle kerralle eri versiota, mutta erityisesti eras itavaltalainen Silvino imaisi koko syotin ja sitten oli myohaista muidenkin osalta. Hih hii.
  • Hollantilainen Marco Togean saarella. Tulimieleen Peteliuksen omituinen hopottaja, positiivisessa mielessa, kun kaverilla riittti juttua, joka lahtoon ja asiaan. Lisaksi kaverilla oli varmaan 3 matkalaatikkoa, luoja tietaa miten se kantoi niita, josta loytyi mm. erilaisia taikurin valineita!

Alkuaikojen matkakaverin Hiskin kiroilut Singaporen Zoossa. "Ei kai taa paiva- ja yo-kavely oo #$%$^&&$#@# #$%^ samaa reittia." Ja vieressa, yllatys yllatys, suomalainen aiti pienine poikineen. Aidin ilme oli paljon puhua.

  • Samaisen elaintarhan oppaiden opeteltu puhetapa paattaa lauseet jannityselokuvien trailereiden tyyliin. Tarkoitus lisata esim. kyseisen elaimen pelottavuutta, mutta kun puhuivat mm. samalla tavalla lahjoitusten tekemisesta elaintarhalle. Jai ns. levy paalle.

Ko Phanangin huumoriparaati. Vicky Rostin, opetetun karhunumeron yms. tilaukset, Tommin viettama aika hieronnassa (90%), Marin "nahdaan seiskalta siis siella.... (pitka hiljaisuus)...niin missa?"

  • Kandalainen Alan Kuching bbq-illan jalkeisena aamuna, kun piti lahtea vesiputokselle. Oli ainoa joka ei kyennyt lahtemaan ja syytti paikallisia kun olivat juottaneet hanet humalaan, mika oli aivan totta, edellisena iltana. Kaverista naki kilometrien paahan ettei pysty lahtemaan vaikka kavelya oli loppujen lopuksi muutama hassu kilometri.
  • Aboriginaali-Joe Fraser-saarella. Lahti pelaamaan rannalle hockeyta golf-mailalla, kun ei siella mitaan kaloja ollut.

Kangaroo Islandin reissulla oli mukana tasmanialainen aiti kahden poikansa kanssa (ruotsalainen isa). Aitilla riitti kovasti kyseltavaa koko 3 paivan ajan ja vieressa oli kiva hihitella kun erilaiset oppaat yrittivat vastata mita ihmeellisimpiin kysymyksiin.


Kaikkea sita joutuu kokemaan / nakemaan Top Ten, paiv . 25.10

Tahan patee samat sanat kuin tohon hassun hauskaan Tilannekomiikka-plajaykseen. Etc. etc. Veikkaisin et naita ainakin tulee lisaa....

  • Paikallisen Royenin tuleminen juttelemaan Tarakanin kaduilla, kun bongasi ainoan ei-paikallisen ja paaseminen englannin tunnille.

Erilaisissa valokuvissa esiintyminen. Royenin ystavien kanssa poseerasin aika monessa kuvassa ja myohemmin Makassarissa, Sulawedella, poseerasin poliisien kanssa klo 7 aamulla. Yrita siina nyt nayttaa iloista namaa 10 tunnin bussimatkan jalkeen. Muitakin tikkatauluja loytynee Indonesiassa meikelaisen parstalla varustettuna.

  • Lisaa Tarakania. Heratin hotellin respan henkilostossa ristiriitaisia tunteita. Miespuolinen tyontekija pyysi rahaa ja naispuolinen lahetti rakkauskirjeen. Kun kumpikaan ei puhunut englantia, niin kuka lienee kirjottanut englannin kieliset laput.
  • Erilaiset vedatykset Indonesiassa. Taksi-, riksa- ja bussikuskit pyysivat aina ylimaaraista tai eivat vieneet sovittuun paikkaan. Lombokin saarella on erityisesti satama, jonka arsyttavyyden huippua tavoittelevat, tai oikeastaan ylittavat, erilaiset kauppiaat ovat saaneet kokonaisen sivun Lonely Planetista. Se kertonee kaiken.
  • Mutta loytynee muutakin. Ampanan kylassa hotellin omistajat pitivat musta huolta 10 tuntisen bussimatkan jalkeen, jona aikana alkoi ruokamyrkytys ja oksensin 2 kertaa. Heti hotellille paastyani alkoi tapahtua myos toisessa paassa ja hotellin ovi lukossa. Luonnollisesti klo 4 aamuyosta. Karsi siina nyt sitten. Lopulta tiirikoin itteni sisalle ja ensimmaiseksi vessaan.
  • Lisaa Indonesiaa. Nimi vaihtui "Mister, Misteriksi" heti rajan ylityksen jalkeen. "What is your name?, Where are you from? How old are you? Tai sitten vain vilkuttamista koulun pihalta.
  • Ko Phanangin resortissa endonalaisesta karannut britti, joka otti pihteihinsa joka ilta jonkun epaonnekkaan. Toisaalta, reilu peli, jokainen joutui ainakin kerran. Kaveri oli laihin ikina nakemani. Sivuprofiilia ei olisi nakynyt liikennemerkin tolpan takaa ja puhekkin oli aikamoista sammaltamista. Veikkaisin itse aiheutettua.
  • Malesiassa ja Indonesiassa iltaiset veikkailut kumpaan heraa aikaisemmin: moskeijan aamuyon rukouskutsuun (n. klo 4) vai kukon kieuntaan, joka saattoi tapahtua ihan mihin aikaan vaan. Huippuna Longhousessa, Sarawakissa, nukuminen kukkojen ja kanojen ylapuolella!
  • Indonesian kylpyhuoneet kyykkyvessoineen ja kauhasuihkuineen. Parhaassa tapauksessa sait molemmat.
  • Veikkailut mun iasta. Normiveikkaus n. 25-28. Usko tai ala.
  • Aboriginaalit soittamassa didgeridoota. Uskomattoman taitavia. Omasta kokemuksesta voin kertoa ettei todellakaan oo helppoa. Tuli taas todistettua oma kadettomyys musiikin saralla. Suuta oon tosin aika hyva soittamaan.
  • Ta Anaussa, NZ, tapasin englantilaisen Richardin, jolta loytyi menneisyydesta vuoden verran opiskelua yliopistossa Valkeakoskella. Ja viela espanjaa!!

Perjantaina 4. syyskuuta 2009

Oi Sydney, Sydney, my kidney!

Sydneyssa on nyt vierahtanyt paiva jos toinenkin. Yhteensa taitaa tulla 5-6 yota, kun jouduin ottamaan yhden ilmasen uusinnan. Ei tahtonut loytya sijaa majatalosta seuraavasta kohteesta eli paakaupunki Canberrasta. Jengi taalla oikeesti varailee huoneita paivia ellei viikkoja etukateen. Mita se semmoinen hortoilu on, hah! Tekevat pitavia suunnitelmia viikoiksi eteenpain. Pah ja pyh. Oppisivat hortoilemaan.

Sydney on kylla ollut kiva kaupunki. Paljon nahtavaa ja koettavaa. Hostellikin on kuin 3 tahden hotelli saunoineen kaikkineen. Paljon on tullut kappailtya pitkin ja poikin. Semmoinen 10 km paivassa hurahtaa helposti kunhan moottori lampiaa. Ensiksi kavin pakolliset keskustan nahtavyydet lapi. Oli siltaa, oopperataloa, akvaariota jne. jne. Noitahan riittaa taalla.

Siina keskustan katuja kavellessani iltapaivan ihmisvilinassa tuntui ihmeellinen kouraisu vatsanpohjassa, josta se levisi koko kroppaan. Olo vain paheni katsellessani ohi kulkevia kiireisen nakoisia tyolaisia liituraita puvuissaan yrmea ilme naamalla ja lasittunut katse silmissa. Rupesi hieman jo huimaamaan ja paata sarkemaan moisen tohinan katselu. Paatin toimia nopeasti. Suunnistin lahimpaan baariin ja tilasin varttikonjakin, parasta laatua tietenkin. Huitaisin sen nopeasti naamariin. Mutta edelleen paassani soi outoja sanoja. "Tiimipalaveri, human management, resurssinhallinta." Tein mita tehtavissa oli. "Kyyppari, toinen samanlainen." Johan helpotti ja painajaiset loppuivat.

Takaisin lukujarjestykseen. Torstaina kavin sitten pitemmalla kaupungin laidalla kavelemassa pitkin sataman suun rantoja. Ja yllattain osui ainoa sateinen paiva. Kiitos ja kumarrus. Valilla kavin kuuluisilla Blue Mountainilla. Hienoja maisemia ja mm. maailman jyrkin junarata. 400 metria 52 asteen kulmassa. Jotain kertoo, etta lahtiessa alhaalla ollaan makuuasennossa, mutta matka taittuu istuen. Imekaa siita adrenaalihillerit. Myos tuttuja on tullut nahtya. Ensin Malesian-tuttu Mick, ja eilen, Afrikan-tutun Julian kanssa muisteltiin vanhoja Oopperan rannassa viinilla ja pitsalla.

Huomenan matka jatkuu kohti sisamaata ja Canberraa.

Lauantaina 5. syyskuuta 2009

Oodi turistikuville

Nyt on eras hortoilun paatavoite saavutettu! Jihaa! Paivana eraana kavin nappaamassa turistikuvan kuuluisan oopperatalon vieressa Sydneyssa. Ei muuta kuin kamat kassiin ja kotio. Pienena tarppina koti-iltamiin kaikille tiedonjanoisille, suomalaisella Eero Saarisella on ollut nappinsa pelissa tuossa(kin) rakennuksessa. Arkkitehtihan oli tanskalainen, senhan nyt kaikki tietaa, mut hanet valitsi 3-henkinen raati, joka teki valintansa Saarisen suosituksen perusteella. Outo muoto oli ilmeisesti hylatty ensin, mutta Eero-poikapa tykkasi kovasti. Sama kaveri on suunnitellut mm. St.Louissin kuuluisan kaaren.

Niin, turistikuvat. Niiden ottaminen tuntuu monesti kovin haastavalta ja hermoja raastavalta erilaisten vastoinkaymisten edessa. Joko tulee rakeita suoraan vastapalloon Raahen kaupungin taloa kuvattaessa, kameran ja kuuluisan patsaan valissa on kymmenien kiinalaisten turistibussien lasti tai ohikulkevat ihmiset eivat vain millaan ymmarra etta tassa ollaan ottamassa Virtasten perhealbumin kultaista helmea.

Mutta ei niin paha ettei jotain hyvaakin. Kun pitaa mielessa muutamat perussaannot ja hoitaa valmistautumisen huolella, niin onnistumisen mahdollisuudet suurenevat kuin myos mahdollisuus piinata sukulaisia ja tuttavia kaikilla mahdollisilla kesatapahtumilla seuraavien 20 vuoden aikana.

Ensiksi, pakataan hotellihuoneessa reppuun mukaan kamera kaikkine lisahorpottimineen, termospullollinen kahvia, muutama evasleipa ja banaani, energipatukoitahan ja -juomihan ilman kukaan nykyihminen ei lahde mihinkaan, kyseisen maan sanakirja yleisimpine sanontoineen, kameran manuaali, aurinkovoide (sita voi levittaa jo huoneessa liioitellun kerroksen nenanvarteen), liioiteltu maara kolikoita ylimaaraisia taksimatkoja varten seka tietysti kaupungin kartta. Paalle puetaan sandaalit, sukkien paalle luonnollisesti, havaijishortsit, Ikaalisten kylpylan -t-paita, jonka paalle Retkiaitasta ostettu eraliivi (jonka taskuihin voi laittaa esim. purukumia, Marlboro askin, sytkarin, hyttysmyrkyn seka tietysti kaikkea arvotavaraa kuten passin, luottokortteja, lompakon pullollaan rahaa seka upouuden kannykan), hikinauhat viela ranteisiin seka oman tyonantajan logolla varustettu lippalakki paahan.

Seuraavaksi otetaan tiukka vastaote kartasta ja puristetaan kameraa hyvin lahella rintaa. Yritetaan, kartta mielellaan oikein pain, paikallistaa itsemme ja minne ollaan menossa. (Oman sijainnin tiedostaminen helpottaa kohteiden loytamista.)

Esimerkiksi Aasiassa aloitetaan etsimalla kartasta tori tai muuta aukeaa paikkaa, jonka laheisyydessa on siirtomaaherrojen jalkeensa jattama kaupungintalo. Varma hitti tyopaikalla. Hyvia kohteita Aasiassa ovat myos buddhan patsaat, kiinalaiset puutarhat seka ikivanhat rakennukset.

Latinalaisessa amerikassa etsitaan myos keskustoria, tunnetaan useasti nimella Plaza de Armas (aka kutupuisto) tai vastaava, jonka liepeilla on aina ikiaikaisen vanha kirkko. Kirkkojen viehatys ei kuole koskaan. Kirkon lahelta loytyy usein myos liioitellun kokoinen maan lippu, jonka kanssa on mukava hymyilla valloittavasti.

Lansimaissa on hyva lahtea tunnettujen sotasankarien tai presidenttien patsaista. Moderni taide, jarjettoman kokoiset pilvenpiirtajat, sillat, huvipuistojen jattimaiset delfiinit yms. ovat myos oivia valintoja. Ei ole myoskaan huono valinta poseerata "maailman pohjoisimman McDonaldsin tms. pihalla".

Kaikkiin paikkoihin sopivia yleissaantoja ovat paikallisen vaeston kuvaaminen niin lahelta kuin kaukaa. Esim. uskonnolliset henkilot ja vahapukeiset naiset toimivat aina. Lisaksi lahes kaikki kuvat paranevat huomattavasti mikali kuvassa nakyy myos auringonlasku tai -nousu. Tama tietysti vaatii ettei edellisena iltana ole tullut istuttua kovin myohaan hotellin baarissa. Jossa toki voi myos ottaa hyvia tilannekuvia naapurihuoneen oykkaripariskunnasta, joiden on pakko olla ruotsalaisia.

Ei muuta kuin muistikortti tayteen tunteita ja tuoksuja.

Keskiviikkona 16. syyskuuta 2009

Ihmemaa Ozissa

Paljon on ehtinyt vetta sataa Suomessa sitten viime napyttelen Sydneyssa. Vahan kulunut sanonta, mutta luulen etta Australian etela-rannikolla, Adelaidessa, se kuulostaa paljon hauskemmalta kuin Suomessa.

On taallakin tosin satanut. Ainakin kivasti oon osunut joka paikassa ainakin yhden sadepilven kohdalle. Yleensa vielapa niin ettei oo ollut kattoa valissa. Juuri kattelin Lonely Planetista missas sita on tullut oltua ja aika paljon on tullut kaveltya. Valilla fillaroitua, jopa juostua, mutta enimakseen kappailtya. Hieman jo herkistyinkin kelattuani kahden kuukauden tapahtumia Ihmemaa Ozissa, mutta syytan kuitenkin sipuleita.

Paakaupunki Canberra vierahti pari yhta. Sielta meinasin kayda laheisilla vuorilla skimbaamassa, mutta osottautui kalliiksi puuhaksi. Vahan sama kuin Espoon Solvallalla:, lyhyessa kaudessa taytyy raapia kasaan vuoden tulot. Ei oo helppoo. Mutta loistavan haun tein Canberrassa: Australian Institute of Sports. Paikassa olisi suomalaisillakin paljon opittavaa. Kuten aussit tekivat 70-luvun alussa. Katsoivat peiliin, kun ei mitaleita tullut ainuttakaan olympialaisissa. 30 vuotta myohemmin Sydneyssa niita taisi tulla toista sataa. Suomalaiset eivat ole siina ajassa saaneet ilman dopingia mitaleita kuin ammunnassa. Ja kuka oikeesti pitaa ammuntaa urheiluna, hah? Lahempaakin loytyy samanlainen esimerkki: Ruotsissa kutsuttiin kaikki latkasta jotain tietavat Globeniin reilu 5 vuotta sitten ja sana oli vapaa. Nyt Ruotsissa tulee NHL-varauksia joka vuosi kymmenia enemman kuin Suomessa. Ei sen vaikeempaa ois. Mallikin ois valmiina ja tapaamisen vois jarjestaa kotoisimmissa oloissa, esim. Tapolan makkaratehtaalla. Edelliseen liittyen taytyy edelleen hehkuttaa nain Ozin loppusuoralla taalla olevien puistojen loistavuutta ja miten niista pidetaan huolta. Aivan loistavia vapaa-ajan viettopaikkoja ja kansa osaa arvostaa niita.

Canberrasta edessa oli viela viimeinen etappi Greyhoudilla Melbourneen.

Ps. Yhteensa kilometreja Greyhoundilla tuli 3945 km, joka on sama kuin ajaisi reitin Helsinki - Utsjoki - Helsinki - Utsjoki ja viela vois herkutella pari ylimaaraista kierrosta paikallisen kioskin ympari poromiesten kiusaksi.

Melbourne ja lahiymparisto

Melbournessa tulikin sitten lunta tupaan oikeen kunnolla. Olin yrittaa siirtaa seuraava lentoani pari viikkoa myohemmaksi, jotta aikaa olisi kaikkiin suunniteltuihin tempauksiin. Eipa onnistunutkaan. Ilmeisesti moni aussi on menossa Fidjille kevat-lomalle, joten seuraava mahdollinen siirto oli vasta kuukauden paasta. Houkutteli silti siirtaa, mutta lopulta oli pakko myontaa etta menisi liian pitkalle. Niin rahallisesti kuin ajallisesti olisi pois Uudesta Seelannista ja Etela-Amerikasta. Eli pysyin alkuperaisessa suunnitelmassa ja hylkasin mm. Tasmaniassa kaynnin ja aussifutiksen Grand Final -seuraamisen paikan paalla. Auts. Nopeasti tein suunnitelman loppu 2 viikoksi ja tata kirjoittaessa kaikki on mennyt nappiin. (Vain Kangaroo Islandin retki enaa edessa.) Taytyy kiittaa niin alykasta suunnittelua kuin loistavaa toteutusta.

Melbourne muuten oli hieno, ellei jopa loistava. Paljon nahtavaa ja tehtavaa. Tapasin 3 suomalaista lestadiolaista (!) ja heista kavin Saanan kanssa kaljalla, vanhan itarannikon tutun, Marian, kanssa kaytiin aussifutiksen seminaali kattelemassa paikan paalla, saksalaisen Friekriken kanssa juotiin puoli laittomasti olutta puistossa, tapasin 55-vuotiaan Barryn, joka on viettanyt 4 viime vuoden ajan kesat Siperiassa ja melkein (luin meilin toisen jalan olessa jo junassa) jopa tapasin vanhan Etela-Amerikan tutun, Ianin. Maailma on pieni nain hortoilijan nakokulmasta.

Melbournen jalkeen kavin tapaamassa Afrikan tuttuja, Natashaa ja Alexia, Warrnamboolissa, Great Ocean Roadin paatospisteessa. Aijaijai. Hienoa aikaa. Olin kuin herran kukkarossa ja kaytiin kattomassa tuota kuluisaa tieta, luonnonpuistoja emuineen, kenguruineen, lintuineen ja koaloineen ja tietysti valaita. Kaverit pystyy sitten iltakavelylla kavelemaan rantaan, jossa suorastaan kuhisee valaita tahan aikaan vuodesta. Ja vain 20 metria rannasta. Da-aa ja aikuisten oikeesti. Aivan uskomatonta.

Skippy kiittaa ja pomppii Kangaroo Islandille 3 paivaksi, jonka jalkeen Tyynen luokse merelle, Fidjille.

Lauantaina 26. syyskuuta 2009

Viimeinen viikonloppu Ozissa

Viela pitaa palata Oziin sen verran, etta paasee hehkuttamaan Kangaroo Islandia. Hienot 3 paivaa tuli vietettya siella ja herkuteltua erilaisilla asioilla. Ensinnakin elaimet: kenguruita, wallabeita (onko tolle joku suomen kielinenkin nimi), hylkeita, merileijonia, valaita, pelikaaneja, kotkia, haukkoja, muita erilaisia lintuja, pingviineja ja jotain muita. Varmaan jotain unohtui, kun se oli aikamoista ilotulistusta. Kuvia tulee esille joskus.

Valuilla kaytiin sandbordaamassa, hauskaa puuhaa taaskin, luolissa, mehilaisfarmissa, lintushowssa ja mitenka muuten illan voi paattaa Ausseissa kun barbequalle ja muutamalla kylmalla juomalla nuotion aaressa.

Ei todellakaan pollompi viikonloppu. Miten itse viettaisit viikonlopun?

Fidjin paivaohjelma ala Hapi

8:00 aamupala

8:30 - 8.35 kavellen rantaa pitkin Nadi Airport Golf Coursella

9:00 - 13:30 golf-kierros

13:30 - 13:50 vilvoittavaa ja palauttavaa uintia

14 lounas

14:30 - n. 16 iltapaivatorkut

16 lueskelua / espanjan opiskelua / Uuden-Seelannin hortoilun suunnittelua, usein riippumatossa

17:45 auringonlaskun kuvausta

18 - 20 vapaata oleskelua

20 - 23 illallinen patiolla meren rannalla ja vapaata seurustelua

Kaikki tama vain 25 - 35 euroa / paiva asuminen mukaanluettuna. Ei elaman tarvitse olla kallista.

Posted by Hapa 07:59 Archived in Australia Tagged australia fiji

Email this entryFacebookStumbleUpon

Table of contents

Be the first to comment on this entry.

Comments on this blog entry are now closed to non-Travellerspoint members. You can still leave a comment if you are a member of Travellerspoint.

Enter your Travellerspoint login details below

( What's this? )

If you aren't a member of Travellerspoint yet, you can join for free.

Join Travellerspoint