A Travellerspoint blog

Hortoilua 2009 - 2010, osa 3.

Ympäriämpäri Indonesian saaria

Siirtymista

Seuraavat paivat menivat siirtyessa ensin Tawauhin, josta lautalle Indonesian Tarnakaan. Sielta oli tarkoitus ottaa lautta Sulawedelle, mutta seuraava lahtikin vasta 18. kesakuuta. Niin kauaa en meinannut odotella parempaa huomista. Paikallinen Royen neitokainen bongasi mut kadulta, ainoa lansimaalainen kuin olin, ja pyysi mua juttelemaan oppilailleen englantia. No, mahan suostuin. Oli hauska kokemus. Illastimme viela paalle ja seuraavana aamuna Royen lahti viela avuksi ostamaan lentolippuja. Ainoaksi jarkevaksi mahdollisuudeksi tuli lentaa ensin etelaan, Balikpapaniin, ja seuraavana paivana Paluun, Sulawedelle. Viela ennen lahtoani vietin paivan Royenin ja hanen ystavien kanssa, kunnes taytyi nousta koneeseen.

Ihmetyttaa minkalaista on sula vesi. Vesihan on sulaa jaata, mutta sula vesi? Hammentavaa. Olihan tuo itse lahdettava katsomaan.

Palusta otin kentalta heti taksin ja lahimmalle minibussitoimistolle, josta sain lipun yo bussiin Ampanaan. Loistavaa. Toimiva suunnitelma. Niinhan ma luulin. Ei olisi vain ikina pitanyt sita pitsaa Palussa. Omaa holmoyttani en katsonut kuinka vain lammittivat pitsan, joten soin jo aamulla tehdyn latyn. Kaunista. Saastan yksityiskohdilta, mutta voin kertoa etta seuraavat paivat ovat olleet, hmmm, mielenkiintoiset.

Mutta nyt taas kroppa taynna virtaa ja nokka kohti Togean saarta ja Kadiriri Paradise Resorttia, ks. http://www.visitkadidiriparadise.com/eng/index.php. Eihan nayta huonolta. Jussi taitaa menna tuolla.

Kiiretta pukkaa, vene lahtee n. 45 minuutin paasta ja sita ennen pitaisi maksaa hotelli. Paihoittelen, taas, kirjoitusvirheita ja tekstin koyhyytta, mutta naa tekstit tuli n. 25 minuutissa.

Tiistaina 23. kesäkuuta 2009

Kadiriri, Togean Island

Hortoilijan lukujarjestys

Tiistai:
- illallinen ja vapaata seurustelua

Keskiviikko:
- aamu-uinti ja -pala
- riippumatossa haaveilua
- lounas
- snorklausta koralliseinan luona
- riippumatossa torkkumista ja piirustelua
- illallinen ja vapaata seurustelua

Torstai:
- aamu-uinti ja -pala
- snorklausretki: 3:ssa eri kohteessa, luonnollisesti haikaisevan korallin laheisyydessa, valissa lounas
- riippumatossa haaveilua ja auringonlaskun ihastelua
- illallinen
- maailman parantamista rantanuotion aaressa

Perjantai:
- aamu-uinti ja -pala
- rantalentopallottelua
- lounas
- paivaunet riippumatossa
- itse rantalentista
- illallinen
- maailman parantamista rantanuotion aaressa

Lauantai:
- aamu-uinti ja -pala
- snorklausretki: 2 eri kohteessa, vierailu toisella saarella, lounas seka myohaisen saapumisen aiheuttama karille ajo aivan kotisataman kupeessa
- illallinen
- viimeiset oluet saarella olijoiden kanssa.

Ei ihan huono viikko pienen vatsan tyhjennyksen jalkeen. Paratiisisaaret ja koralliriutat ovat aivan liian aliarvostettuja. Samoin kuin merenalainen elama. Viela kun tietas kaikkien niiden miljoonien kalojen nimet. Kaupan paalle uusia tuttuja, joista osan naan taas lahitulevaisuudessa.

Keulivat talot

Kello on paikallista aikaa varttia vaille kasi ja vatsa huutaa taas nalkaansa. Viela pitaisi rypistaa pieni tekstin patka, jotta paivan tyot on tehty. Paikka on Rantepao, Tara Torajassa, Keski-Sulawedella. Kaikkihan tan nyt varmaan tietaa, joten ei siita enempaa.

Tanne tulin Ampanasta. Ampanahan oli tuo kylapahanen saarille siirtymista varten. Eli sinne piti palaamani saarilta, jotta siirtyminen bussilla onnistuisi. Onneksi pystyin valttamaan julkisen bussin kayton, kun hotelliin saapui sopivasti hortoilijaporukka yksityiskuskin kyydilla Rantepaosta. No, mahan neuvottelin itteni kuskin paluukyytiin ja nain sain privaattikyydin aina tanne asti. Helppoa. Piti vain istua reilut 16 tuntia maastoauton kyydissa koukeroisilla vuoristoteilla. Tuli deja-vu muutaman vuoden takaa toiselta mantereelta.

Tana Torajan alue on erityisen kuuluisa ihmisten mieltymyksesta kuolemaan ja kuolleiden ihmisten muistelemiseen. (Myos paikallinen talon rakennustapa on kohtalaisen erikoinen. Perinteisten talojen katot kun keulivat molempiin suuntiin.) Taalla sanonta "...tai tulee noutaja" on saanut vahan uuden merkityksen. Palkkaamani kuskin/oppaan kanssa osallistuin ensin paikallisen suurmiehen hautajaisiin paivan aluksi! Hautajaiset jarjestetaan taalla kaikille parikin kertaa, varmuuden vuoksi kai, ja niissa lahdataan erinainen maara puhveleita (1-30 sarvipaata) ja sikoja (1-satoja) kuolleen statuksesta riippuen. Itse todistin aivan vieresta puhvelin teurastuksen tylsalla veitsella. Eihan se ihan kivuttomin kuolema ollut. Elaimia kaupitellaan kerran viikossa suurilla markkinoilla jo hyvissa ajoin ennen kenenkaan hautajaisia. Kaikillehan se noutaja jossain vaiheessa tulee.

Hautajaisten jalkeen kiersimme viela ihmettelemassa erinaisen maaran paikallisia hautaamistapoja. Viela naina paivinakin ihmisia haudataan kallion sisaan, paakallot saattavat olla esilla!, ja viereen hakataan paikka edesmenneen nakoiselle nukelle. Tata nukkea omaiset sitten vaatettavat viela vuosikymmeniakin kuoleman jalkeen. Vauvat haudattiin aikoinaan puun sisaan.

Viikatemies vetaa nutun paan yli ja lahtee sirppi olalla murkinoimaan tyytyvaisena paivan saldosta.

Torstaina 25. kesäkuuta 2009

Oodi varvastossuille

Varvastossut, varvikkaat, lapsyttimet, sandaalit, suihkuslaparit, englanniksi flip-flops etsetera, etsetera. Rakkaalla lapsella on monta nimea, joista tassa kaytetaan selvyyden vuoksi vain yhta eli lapsuudestani niin kovin tuttua varvastossua.

Varvastossut, nuo kumiteollisuuden (ja nykyaan myos nahkateollisuuden, toim. huom.) ikiaikaiset taidonnaytteet, jotka vasymattomasti uhraavat itsensa paivasta toiseen satojen tuhansien, ellei jopa miljoonien, turistien jalkojen puolesta. Ne laittavat itsensa likoon mitaan pyytamatta, ja saamatta, suojellakseen konttorien kokolattiamattojen pehmentamia jalkapohjiamme kymmenilta kohtaamiltamme vaaroilta. Polttavan kuuma rantahiekka, kivenmuruset, koiran jatokset, korallin sarmikkaat reunat, puiden neulaset, erilaiset okaat yms. pistikkaat, tuhannet erilaiset viheliaiset pienelajat, iilimadot yms herhilaiset haluavat kaikki osansa silsaisista jalkapohjistamme. Ja suuresta osasta naista auvoisen lomarauhan potentiaalisista pilaajista pysymme taysin tietamattomina. Kiitos varvastossujen.

Hienointa varvastossuissa on se, miten ne ovat pystyneet sailyttamaan oman yksinkertaisen identiteettinsa tassa vimmaisessa kulutushysteriassa. Vain jalkapohjan muotoinen palanen ja siihen varpaat sulavasti sovittava kieleke. Jalan asettumisessa varvastossuun iso pottuvarvas nayttelee keskeista roolia. Tama yksinkertainen ajatus on sailynyt perusajatuksena aina meidan paiviimme asti. Nykyaan varvastossuja tehdaan eri kohderyhmille, aina rantapummeista punaisille matoille, mutta tuo perusperiaate sailyy aina paallimmaisena muotoilijan kuumeisissa ajatuksissa yon pikku tunteina.

Toinen hieno seikka varvastossuissa on se, ettei mikaan muu vaate, esine tms. tee turistia niin kuin varvastossut. (Poikkeuksena tasta saannosta ovat "I love Rhodos" -t-paidat seka helakan punainen vari ensimmaisen loma paivan jalkeen.) Laitappa varvastossut jalkaan, niin ennen kuin ehdit kissaa sanoa, huomaat istuvasi kotiterassillasi hihaton t-paita paallasi, vyolaukku lanteillasi ja pyydat vaimoasi tuomaan "uno cervezan, por favor. Kulta, mikas se oli kylma epsanjaksi?"

Varvastossut tuskin koskaan saavat ansaitsemaansa kunnioitusta tai loytavat omaa paikkaansa tassa maailmassa, mutta toivottavasti jossain edes joku pysahtyy hetkeksi katsomaan vanhoja varvastossujaan hieman pidempaan ja muistelemaan niihin liittyvia muistoja. Mahdollisesti jopa pakkaamaan ne seuraavalle matkalle niille sopivaan tilaan eika vain ahda niita viimeiseen vapaana olevaan koloon, mihin ei mahtunut matkaevaaksi kuukausi sitten ostettu litran smirnoff (riittaa noin kahden tunnin matkalle) eika ostos-tv:sta ostettu toimimaton puhallettava rantalelu.


Lauantaina 4. heinäkuuta 2009

Bali, Lombok, Gilit ja mita naita nyt on

Aijaijai, kun on aikaa kulunut viime hopotyksista ja nyt pitas sitten keksia jotain. Onneks tanne voi kirjotella oikeastaan mita vaan, kun itse toimii myos paskan lapan suodattimena. Toisin sanoen suodatinta ei ole tai siina on Heikki Hietamiehen mentava reika.

Sulawedelta on kulunut erinainen tovi. Sielta ei oikeastaan jaanyt enaa loistavan Tana Toraja alueen jalkeen juurikaan jalkipolville kerrottavaa. Yobussi toimitti mut natista etelaan, Makassariin, jonne saavuin klo 6 aamulla ja klo 8:30 mulla oli seuraavalle paivalle lentolippu Balille. Viime tippaan jattaminen ei pettanyt taaskaan! Ainoastaan rahaa kului tarpeettomasti, kun hinnat alkavat kohoilla lomakauden alkaessa.

Balillle paasya odottaminen oli kivempaa kun siella itse oleminen. Sulaweden jalkeen oli mukava paasta "sivistyksen" pariin ja viettaa laatulomailuaikaa. Mutta Balilla se ei vaan oikein onnistu. Paikka on kuin Kanarian Saaret tai pahimmat Kreikan lomasaaret. 2 yota ehka "pahimmalla" rannalla, Kutalla, ja pois pois, akkia pois vei Hapan tie. Balille on kuitenkin palaaminen reilun parin viikon paasta. Silloin taytyy loytaa muu kyla saarelta yopya.

Tuo tie vei aina Lombokille asti, joka on seuraava saari idassa. Siella paatin paivien pahkimisen jalkeen sijoittaa 3 miljoonaa, rahaa loytyy, 5-paivan laivaretkeen aina Floresin saarelle ja takaisin. Tuosta retkesta kuulin jo Malesiassa hortoilututulta ja pitaisi olla toimiva paketti komodon liskoineen ja snorklauksineen haiden ja kilpikonnien seassa. Voiko enaa enempaa toivoa?

Tuolle retkelle siis huomenna, 5. heinakuuta, ennen kissan pierasua. Viime valipaivat on kulunut taydellisessa toimettomuudessa Gili Trawanganin saarella Lombokin vieressa. Ei oikein oo meikelaisella luontevaa vain lojua, mutta toisaalta taytyy naitakin paivia yrittaa jarjestaa hortoilun aikana aina silloin talloin. Muuten iskee henkinen uupuminen jossain vaiheessa. Matkustaminen on rankkaa tyota.

Nyt lahden pursiseuran rantaan katsomaan elokuvaa ja sitten maistuukin, taas, uni. Huomenna purkkarit (kengannauhat luonnollisesti palmitettu) jalkaan, villapaita ja kansitakki paalle, kipparin lakki paahan, piippu suuhun ja ulapalle halajaa seilorin mieli.

Maanantaina 13. heinäkuuta 2009

Oodi aamupalalle

Aamupala. Tuo kaikista paivan aterioistamme kaikista ylenkatsotuin ja aliarvostetuin. Jo vanha kansa tiesi, etta kunnon aamupalalla lahtee paiva reippaasti kayntiin. Jossain vaiheessa tuo vanha viisaus on paassyt unohtumaan esi-isiemme jalkelaisilta.

Muut paivamme ateriat ovat saaneet ansaitsemansa huomion. Kaikkihan tietavat miten hyvalta lasagne maistuu kesken tyopaivan (mikaan ei myoskaan nukuta iltapaivalla niin hyvin), tai kunnon pihvi muutaman viinilasin (suomalaisittain muutama viinipullo) kera illallisella tai rasvaisen karyinen pyttipannu iltamien jalkeen aamuyon tunteina ikuisuuksien tuntuisen odottelun jalkeen paikalliselta nakkikojulta. Mutta aamupalan maineen ainoa puolestapuhuja on ollut virkaintoisen oloinen ala-asteen terveydenhoitaja, joka asiastasi riippumatta muisti osoittaa ravintoympyran julistetta tapaamisen paatteeksi.

Aamupalalla loytyy monta eri alakoulukuntaa, mutta vain yksi on se oikea. Unohtakaamme siis tyystin kahvin-ja-tupakan-nimeen-vannovat -kalpea kasvoiset aamuihmiset, otan-sampylan-mukaan-tyomatkan-varrelta -muka kiireiset uraohjukset tai porkkanamehu-riittaa-minulle-mainiosti-aamulla -tyyppiset ikilaihduttajat. Mikaan ei maistu niin makoisalta kunnon younien jalkeen kuin taydellinen kattaus terassilla aamuauringon sarastaessa lahi pellon/metsikon/vuoriston takaa.

Taydellinen aamupala sisaltaa lautallisen puuroa, johon on lisataan tuoreita marjoja. Mielellaan vadelmia tai mansikoita. Puuron kanssa nautitaan muutama karistetty kananmuna. Vain toiselta puolelta paistettu, jotta keltuainen jaa ehjaksi. Munien kanssa voi nauttia paahdettuja paahtoleipia tai vastaavasti vaaleat leivat voi korvata tuoreilla ruisleivilla, joiden paalta loytyy meetwurstia, Edam-juustoa seka kurkkua ja tomaattia. Tassa nimenomaisessa jarjestyksessa leivasta pain katsottuna. (Tastakin loytyy eri versioita, mutta ne ovat vain vasyneita yrityksia tehda asioita hieman eri tavalla.) Lopuksi, unohtamatta vatsan seka luuston toimintaa ja kuntoa, nautitaan viilipurkille myslin seka tuoreiden marjojen kera. Tama kaikki huuhdellaan alas kurkusta tuopillisella vastapuristettua hedelmajuomaa. Hedelmia voi kayttaa oman mieltymyksen mukaan, mutta yleisesti hyvaksyttyja ja saatavilla olevia ovat mm. appelsiini, verigreippi ja greippi.

Lopuksi, kun aurinko on jo hyvaa matkaa kohti keskipaivaa, vamistetaan suolistomme toimivuus. Unohdetaan kaiken maailman latet ym. muut trendikkaat korvikkeet ja nautinaan iso mukillinen tummaa, mustaa kahvia sokerilla makeutettuna.

Voiko paiva enaa alkaa kauniimmin.

Ps. Yllamainittu on siis peruspaketti, josta on hyva lahtea rakentamaan kulloistenkin olosuhteiden mukaista kokonaisuutta. Valitettavasti valilla sijaintimme, erilaiset meista riippumattomat ulkoiset haittatekijat yms. esteet estavat meita saamasta parasta mahdollista aamupalaa. Kuitenkin mielikuvitusta kayttaen ja peruspaketti mielessa pitaen on useimmiten mahdollista rakentaa varsin tyydyttava kokonaisuus tarjolla olevista vaihtoehdoista.

Maanantaina 20. heinäkuuta 2009

Komodon liskot ja takaisin

Laivaretki Floresiin ja takaisin oli hyva. Ei ehka ihan taydellinen, mut paatavoitteet eli liskot ja snorklaus tayttyivat hienosti. Ensimmainen yritys liskoista oli isku itse Komodo-saarelle, joka on se varsinainen "liskosaari"' Ei oikein onnannut. Lieko syyna suuri turistien maara, meidan ryhmassa 25 oikeaa peukaloa, keski-paivan kuumuus vai liskojen paritteluajankohta. Todennakoisesti kaikki yhdessa varmistivat melko turhan reissun. Liskon kannikat nakyivat parin sekunnin ajan jos sattui katsoamaan oikeaan suuntaan.

Mutta toinen yritys oli sitakin paremmi seuraavana paivana. Suurin osa jai kelkasta pois Floresissa ja mun lisaks taksin tuli vain ranskalainen pariskunta. Yhteensa meita oli vain vajaa 10 takaisin. Siis vahemman alamoloa ja liskoja sitakin enemman. Verenhimoisia petojahan ne on! Yli 3 metrisia ja 100-kilosia jatteja. Kaverit pystyvat syomaan puhvelin yhdelta istumalta ja tappamaan ihmisen suun bakteerin avulla.

Paivaan mahtui viela kilpikonna ja mustekala snorklatessa ja hyvankokoinen fisu illallispoytaan. Hyvan paivan kruunasi auringon lasku kannella loikoillessa, pari kylmaa bissee ja hyvaa ruokaa.

Reissu oli vahan turhan kallis. Enemmankin pakettimatkalaisille, mutta toisaalta ei ihan huonoin tapa kayda saarilla Floresissa asti ja takaisin.

Lombokin Sengigissa olin taas tutussa hotellissa yhden yon ja aamulla tutun yhtion, Perama jarjesti tuon laivaretken, kyydilla takaisin Balille. Talla kertaa pohjoisosaan, Lovinan kylaan. Siita enemman ensi jaksossa kuin myos Gunung Bromosta Javalla. Noita kuvia kannattaa todellakin odottaa. Janoisimmat voivat googlata kuvahaulla "Gunung Bromo". Ei ihan yhta hyva kuin Punkaharjun hiekkaharjumaisemat mutta melkein.


Sunnuntaina 26. heinäkuuta 2009

Viimeista viidaan Indonesiassa

Pari viimeista viikkoa Indonesiassa on mennyt vaihtelevissa merkeissa ja paikoissa. Ensin Lovinassa 3-4 yota lataillen akkuja. (Akut taitaa olla ylikuumenneita, kun niita on tullut latailtua joka kaanteessa. No parempi ylilatautuneet kun taysin tyhjat. Vanha latureiden sanonta.)

Lovinan jalkeen paatin viela kayda yhdella monista tuhansista Indonesian saarista ja niista viela kaikkein kansoitetuimmalla eli Javalla. Siella suuntasin ensin jo mainitulle Gunung Bromolle. Paikka on todellakin epatodellinen vulkaanisene maisemineen. Taaskaan ei riita sanat kuvailla mutta ehka kuvista saa jotain otetta. Noita kuvia tuli otettua eri kulmista niin lahelta kuin kaukaa yhden vuorokauden aikana. Viimeisimpana auringon nousun kuvat vastakkaiselta rinteelta n. 2500 metrin korkeudesta, jonne lahdin kiipeamaan klo 03:00 aamulla. Mitapa sita ei tekisi muutaman turistikuvan eteen. Henkea salpaavat maisemat, 10 km pieni aamureippailu (vapaaehtoinen viela, kun olisi ollut paikka myos jeepissa) eika polvetkaan tuntuneet olevan moksiskaan. Lupaa hyvaa Uuden Seelannin ja Etela-Amerikan vuorten valloituksille.

Aamun reippailun jalkeen jaatavan kylma suihku, aamupala ja nokka kohti Yogyakartaa. Viityisan tuntuinen kaupunki, jossa viihdyinkin perati 5 yota. Oho. Parempi kuin moni muu Indonesian kaupungeista. Voittaa ainakin pommeista tunnetun Jakartan. Paikalliset ottivat aika raskaasti noi pommit, kun taas kerran maa on otsikoista aivan vaarista syista.

Yogyakartan kujilta siiryin takaisin Balille ja keskiosiin, Ubudiin. Tapasin aikaisemmin suomalais-brittilaispariskunnan, jotka kertoivat olevansa kylilla. Suvi ja David on samansuuntaisella retkella kuin meikelainen, joten vaihdetiin parin paivan ajan matkasuunnitelmia. Oluen aaressa, missa muuallakaan. Lopulta sanottiin heiheit ja seurava kohtaminen on ehka Tyynenmeren tuolla puolen.

Valokuvista...

Unohdetaan ne mainitsemani valokuvat epamaaraiseksi ajaksi. Jahka saan kasattua itseni kokoon jostain turhautumisen ja raivostumisen valimaastosta rupean uudelleen miettimaan projektin loppuun saattamisesta. Tama tosin ei ole itsestani kiinni, kuin ei ole ollut tahankaan asti. Onnistuminen vaatii kaiken maailman laajakaista verkkojen edes jonkinnakoista toimimista (joku ilmeisesti jossain astuu tahalleen piuhan paalle), hiiren molempien nappainten toimimista edes jollain tasolla seka mielellaan myos tietokonetta, joka ei ole viela ehtinyt suututtaa kameraani.

Siihen asti voitte kuvitella savuavan tulivuoren aamuauringossa tai jos laiskottaa: KVG ("Gunung Bromo").

Oooooolalaaaa, Australia!

Viimeinen yo edessa Aasiassa ja huomenna lento iltamyohalla Australiaan Darwiniin. On tata ootettukin. Ajatukset on ollut siella jo kohta pari viikkoa ja nyt paasee itsekin perassa. Toivottavasti ne loytyvat, ei niita hirveasti oo hukattavaksi.

Nyt jo tiedossa, etta taytynee siirtaa lahtopaivaa lokakuun puolelle, kun Aussi-futiksen Grand Final on syyskuun vikana viikonloppuna. Kaverin jengi Melbournessa on kuulema kovaa vauhtia menossa paatyyn asti, joten onhan se nahtava kun etelainen Australiaa sekoaa vikonlopuksi. Sita ennen kuin koko ita- ja etela-rannikko kierrettavan tuttuineen ja paikkoineen. Ma oon taysin valmis.

Nyt kai taytyisi tehda yhteenveto Aasiasta. 3 kuukautta tuli kierrettya paasiassa Malesiaa ja Indonesiaa. Alussa vahan maistelin myos Thaimaata seka nakupaloiksi matkan varrella Singaporea ja Bruneita. Henkilokohtaiseksi suosikiksi jai kylla Malesia. Upea luonto elaimineen, monikansallisia ihmisia (muslimeja, kiinalaisia ja kristittyja) sulassa sovussa, toimivat yhteydet matkustaa, hienoja paikkoja nahda, paratiisisaaria ja ruokakin alkoi maistua, kun tottui riisin ylempalttiiseen maaraan. (Tullut varmaan selvaksi ettei riisi kuulu aamupalaan.)

Taloudellisesti Malesia on kalliimpi kuin naapurinsa Thaimaa ja Indonesia, mutta ei mitenkaan hirmuisesti. Ja lansimaalaiselle kuitenkin halpa. Ja ainakin iso asia itselle, alyttomasti vahemman turistimia ja siihen liittyvia epamaaraisia haittatekijoita kuin naapureissa. Esim. Indonesiassa on upeita paikkoja nahda, jopa ehka enemman kuin Malesiassa, mutta kylla valillla rupesi narastamaan jatkuva kaupustelun ja vedatyksen tarve. Aina kun rupesi juttusille paikallisen kanssa tiesi odottaa koukkua jossain vaiheessa. Eika usein tarvinnut pettya. Tokihan turisteilla rahaa on enemman kun paikallisilla, mutta silti. Verrattuna Malesiaan ero vedattajien yms. maaraan on valtava.

Hortoilun osalta alku matka varsin hyvin. Reittisuunnitelmasa pysyin varsin hyvin. Tosin muutama poikkeama reitilta, mutta niita pitaakin tulla. Yllattavat kaannokset piristavat hortoilua. Taloudellisesti ois voinu menna paremmin, mutta aika hyvin pysyin budjetissa. Tai siis valttavasti. Reilut 30 euroa per paiva keskimaarin, joka on Aasiassa aika paljon, mutta kyllahan vanha koira tarvii valilla aina vahan ylellisyytta. Vahemman olisi saanut menna, koska Aussit ja Uusi Seelanti tulevat koettemaan raskaasti kukkaron nyoreja.

Aikataulullisesti 3 kuukautta oli aika sopiva. Ehka pari viikkoa vahemman olisi riittanyt. Sen verran lahti tosiaan ajatukset harhailemaan etelaan viime metreilla. Vahan tietysti arveluttaa tallainen matkailuvauhti, kun vuoden reissulla ehti kaymaan aakkosissa vain A:t lapi (Aasia, Australia, Amerikka).

Nyt sammui Aasiasta valot, toivottavasti kohta sammuu sahkotkin.

Posted by Hapa 07:37 Archived in Indonesia

Email this entryFacebookStumbleUpon

Table of contents

Be the first to comment on this entry.

Comments on this blog entry are now closed to non-Travellerspoint members. You can still leave a comment if you are a member of Travellerspoint.

Enter your Travellerspoint login details below

( What's this? )

If you aren't a member of Travellerspoint yet, you can join for free.

Join Travellerspoint