A Travellerspoint blog

Amerikan seikkailu 2005, osa 19, Argentiina alkaa.

15.8 Maanantai

ARGENTIINA 15.8 – 21.9

  • ihanat piffit
  • Buenos Aires
  • halpaa, toistaiseksi
  • kaikki toimii paremmin kuin muissa maissa
  • erikoista: myös miehet suukottelevat toisiaan poskille tavatessa

Tärkeät faktat:

  • valuutta: 1 euro : 3,5 pesoa
  • koko: oisko semmoinen Intian kokoinen, ja pirun pitkä (omakohtainen kokemus)
  • olut: Quilmes, Isenbeck
  • ruoka: liha eri muodoissa
  • juoma: matè ja viini

Aamulla piti äkkiä käydä vaihtamassa vielä rahaa, jotta homma etenisi. Asuncion rupesi heräilemään koomastaan ja onneksi eräs aikainen lintukin oli matoa nappaamassa, joten dollarit vaihtoivat omistajaa.

Kalsarit reppuun ja pirholla asemalle. Onnikalla kohti rajakaupunkia, Ciudad de Estea, jolla on aika kyseenalainen maine. Mm. maailman korroptunein kaupunki, terroristien rahankeruupiste, erittäin vaarallinen yms.

Mutta siellä on valtavat markkinat, josta saa elektroniikkaa halvalla, joten mun taskuun tarttui mp3-soitin. Toivottavasti toimisi. Valituksia kun ilmeisesti pitäisi kohdista al Qaidan suuntaan.

Siinä menikin reput edessä sekä takana useampi tunti tahkotessa, joten aivan puhki, hikisenä ja nälkäisenä lähdin arvailemaan miten rajat pitäisi ylittää. Kolmen maan rajakaupungit kun sijaitsevat käytännössä yhdessä nipussa.

Ensin Imigracionesta salida-leima passiin ja Paraguayn puolelta ulos, kansainvälisen sillan yli Brasiliaan, tullista rohkeasti ohi ilman leimauksia ja pysäkiltä Argentiinaan bussiin, jossa vasta leimattiin passiin entrada-leima. Pikkasen jännitti, mutta vanhana rajan ylittäjänä meni ekalla. Brasiliasta tuli siis teknisesti reissun 14. maa, mutta en viitsinyt laskea sitä vielä. Aioin hakea myöhemmin siitä nahat.

Päädyin Puerto Iguacuun, Argentiinaan. Ja Hostel Corre Caminoon. Siellä heitin rinkkani huoneeseen, jossa loikoili ruotsalainen Jenny. 20-vuotias neito oli Buenos Airesissa lomalla ja nyt siis katselemassa putouksia. Aivan kuten kaikki muutkin kylässä.

Lähdettiin yhdessä illalliselle ja meikeläisen ensimmäinen argentiinalainen piffi näki päivän valon. Oli tätä ootettukin läpi koko Etelä-Amerikan. Aina kun puhui jonkun kanssa, joka oli käynyt Argentiinassa, jossain vaiheessa tuli puheeksi NE ihanat piffit ja kuinka hyviä ne olivat. Ja ne olivat hyviä!

Ja huikeat 8 dollaria koko hoito ja kaupunki on vielä turistirysä, joten hinnat pitäisi tippua. Elämä ei ole täydellistä ja Jenny muisti avata vanhat haavat, kun otti puheeksi Suomen ja Ruotsin väliset lätkämatsit. Herkutteli tietysti eniten viimeisellä 6-5 voitollaan. Muisteli sitä kuulemma oikein lämmöllä. Sattui niin kipeästi vieläkin.

No, herrasmiehenä pieksin sen kunnolla biliksessä.

16.8 Tiistai

Jennyltä saatujen ohjeiden mukaan suuntasin omatoimisesti Iguacu putouksille. Siellä menikin 5-6 tuntia kierrellen putouksia eri näkövinkkeleistä ja täytyy sanoa, että meni meikeläisen näkemien luonnonihmeiden Top5:een heittämällä!! Jos on aikaisemmin loppuneet sanat kesken niin, nyt olin aivan mykkänä. Kuvat puhukoot puolestaan ja suosittelen itse käymään, ken siellä päin käynee.

Käppäilemällä pitkin pitkospuita, siltoja, polkuja pääsee näkemään putoukset kymmenistä eri vinkkeleistä. Valtavaa pauhua, sateenkaaria, usvaa, tropiikin keskellä yms.

Jäin vain miettimään kuka reppana ne vedet kantaa yöllä takaisin sinne ylös. Ei ois mukava homma. Niin paljon sitä vettä tulee päivän mittaan ylös.

Sen verran meni pitkäksi päivä, että jätin suosiolla retken maailman suurimmalle vesivoimalalle, Itaipú Damille, tekemättä. Voimalasta saa suurin osa Paraguaysta sähkönsä ja Brasiliakin ottaa kivan siivun. Sen verran piti maata muokata tieltä, että Iguacun putouksiakin suuremmat putoukset piti panna matalaksi voimalan tieltä. Siinä pyörisi eräskin espoolainen sähköekspertti monta yötä hikisenä sängyssä miettiessään mites toikin nyt oikein toimii.

Iltasella iisisti. Lähinnä netissä reissun päivitystä. Joskus sekin oli tehtävä. Tuntui työltä. Mikä työ? Onko se jotain syötävä?

Päätin kuitenkin palkita itseni matkalla BA:han ja ostin lipun kalleimmasta päästä. Argentiinan bussit ovat kuuluisia laadusta ja nyt halusin herkutella kunnolla.

17.8 Keskiviikko

BA edessä. Siellä piti hoidella kaiken näköistä. Uusi luottokortti pitäis saada sinne. Miettiä jatkoa. Ehkä työpaikkaa katella. Kaiken näköistä muuta pikku sälää. Tarkoitus oli viipyä ehkä pari viikkoa siellä.

Aamupäivällä tein listaa hoidettavista asioista ja niitä riitti. Siinä aa-nelonen mukavasti täyttyi riippumatossa loikoillessa Argentiinan talvessa, joka täällä oli antava. No, etelämpänä olisi taas huomattavasti ottavampi.

Bussi lähti klo 14 ja kallis lippu oli loistava valinta. Matka alkoi kahvilla ja keksillä. Seuraavaksi hieman wiskiä mukavasti ennen ruokaa, jonka kanssa luonnollisesti viiniä. Palan painikkeeksi kahvia ja illan päätti mukavasti poreileva shampanja!

Siinä silmät kosteina muistellessa tähänastista hortoilua yllätti uni jossain vaiheessa sankarimme....

18.8 Torstai

Heräilyä sopivasti aamupalalle. Rähmät haukoteltiin pois silmistä kahvin ja rinkilän avulla. Buenos Airesiin saavuttiin noin klo 8 aikoihin.

Bussiasemalla törmäsin erääseen brittiin, joka oli menossa myös San Telmoon. BA:n kaupungin osaan, jota mulle oli eräs argentiinalainen joose suositellut halpana ja lähellä keskustaa. Paikallinen Kallio siis.

Britti oli menossa Corre Caminon Buenos Airesin hostelliin ja mä ratkesin samaan. Ei olisi kannattanut voi näin jälkikäteen sanoa. Mutta näin kävi.

Loppupäivän tutustuin varovasti kaupungin keskustaan, hoitelin asioita ja illalla katoin Gibraltar-pubissa pitkästä aikaa kokonaisen futispelin. Paikallinen taisto. Yllättäen matsi päättyi 0-0. Katseluelämystä häiritsi kovasti paikallinen ukko, joka yritti kovasti turista jonnin joutavia. En tiedä oliko b-rapun miehiä vai mikä oli, mutta päätin keskittyä varmuuden vuoksi peliin.

19.8 Perjantai

Tänään jatkui asioiden hoitelua ja käppäily kaupungilla. BA vaikutti oikein mukavalta ja hienolta. En yhtään ihmettele, että kaikki pitävät siitä. Iso miljoona kaupunki, 13 miljoonaa porteñosta, mutta aika selkeä ymmärtää. Useimmat kadut yksisuuntaisia ja leveitä. Kuuluisimpia katuja ostoskatu, Florida, pääkatu, Avenida se Mayo sekä levein katu, Avenida 9 de Julio. Jälkimmäinen on käsittämätön 18-kaistainen moottoriajoneuvohelvetti.

Helppo liikkua bussilla ja metrolla. Turvallisen oloinen ja ainakin mä liikuin rauhassa kaikkina vuorokauden aikoina. Aika eurooppalaistyylinen. Joku vertasi joskus Pariisiin. En tiedä kun en oo ikinä maailman suurimmassa riisissä käynyt.

Mutta mun hostelli ei vaikuttanut kovin lupaavalta. Se rupesi tuntumaan kovin autiolta, joten kävin vilkaisemassa samalta alueelta pari muuta hostellia. Päädyin maailman loppuun, End of the Worldiin, San Telmon ja La Bocan kaupungin osien välimaastossa. Vaihto huomenna.

Pienenä nippelitietona kävin tänään McDonald’sissa ensimmäisen kerran sitten Costa Rican. Burgeri on aina burgeri vaikka kuinka etelässä olisi. Tästähän on eri versioita.

Eräs pieni häpeä pilkku kaupungilla on. Tai oikeastaan paljon pieniä häpeäpilkkuja. Kadut ovat nimittäin täynnä koiran paskaa. Niitä on ihan älyttömästi. En tiedä onko paljon niiden aiheuttajia vai liian vähän niiden siivoajia. Täytyy oikein koputtaa puuta ettei käy vanhainaikaisesti.

Illalla söin piffiä. Sen verran untuvikon on maksettava oppirahoja, että olin aivan liian aikaisin syömässä illallista. Tiesin, että täällä syödään myöhään, mutta että kello 21 on silti aivan liian aikaisin! Argentiinalaiset syövät illallisen normaalisti siinä klo 23 aikoihin. Lopettelevat sitten joskus puolen yön jälkeen. Sairasta.

Kävin vielä tutustumassa iltaelämään, muttei oikein osannut näin omin päin mitään löytää. Niin kuin syömässä, olin nytkin liikkeellä aivan liian aikaisin. Ilmeisesti muutama sisäänheittäjä näki musta kaukaa potentiaalisen asiakkaan ja saivat ylipuhuttua mut erääseen yökerhoon. Siellä oli kuulemma jonkinnäköinen tanssiesitys alkamassa myöhemmin illalla.

Tutustuin erääseen paikalliseen neitokaiseen, jonka kanssa yritin odotella opetettua karhunumeroa. Emme jaksaneet kuitenkaan odotella sitä.

20.8 Lauantai

Tänään aamulla vaihdoin hostellia. Se oli kauempana keskustasta, mutta tiedustelureissu osoitti paikan olevan lupaava, joten aamulla "hei vain" edelliselle pettymykselle. Tuskaa lisäsi vielä
1,5 tunnin yritys vaihtaa 100 peson seteliä pienemmäksi, kun eihän nyt hostellin vastaanotossa voi sellaisia vaihtorahoja olla. Jos ei mitään muuta oppinut arvostamaan reissussa, niin vaihtorahoja ainakin.

Uusi koti osottautui hyväksi valinnaksi. Huonekaverina oli Liz Englannista. Lisäksi hostellista löytyi Tim (Saksa); Sunny (Etelä-Korea), Tony (Skotlanti), Manu (Sveitsi), israelilainen pariskunta sekä Javier ja toinen argentiinalainen. Tämä toinen, noin 40-50-vuotias, häiskä oli aikamoinen tapaus. 70-lvun kireissä shortseissa ja valtavan kokoisissa tv-laseissa painoi päivät ja yöt ja horisi jotain omiaan. Aina otti torkut samassa paikassa muiden jaloissa.

Illalla tutustuttiin ja parannettiin maailmaa hostelin bilispöydän ympärillä Quilmesin voimalla. Oli mukavaa pitkästä aikaa tavata uusia ihmisiä. Buenos Aires vaikutti entistä paremmalta.

21.8 Sunnuntai

Alkoi peri argentiinalainen tapa valvoa ja nukkua myöhään löytyä. Ylös puolilta päivin. Ja paljon sitä ennen ei kannata noustakaan, kun ei mitään oikeastaan tapahdukaan. Varsinkaan sunnuntaisin.

Tosin paikallisten juhliminen aina aamu 7 tai 8 tuntui aika pahalta. Siihen musta ei oikein ollut.
Nukkumatti löysi mut kyllä täältäkin ihan normaaliin aikoihin. Eikä tarinat hortoilijoista, jotka ovat juhlineet kaupungissa 3 kuukautta putkeen kuulosta yhtään houkuttelevilta. Kuulin tarinan eräästä pojasta, joka oli juhlinut kaupungissa 2 kuukautta putkeen ja totesi kotiin lähdön koittaessa, että olisi sitä ehkä jossain muuallakin voinut käydä.

Saksalaisen Timin kanssa suunnattiin puolenpäivän jälkeen River Plate -Newells Old Boys -jalkafutispeliin. Tim, 26-v., oli päättelemässä kesälomahortoiluaan ja palaamassa työelämään. Hänkin oli niin yleisillä maailman ympäri lipuilla matkassa. Oli yleistä suuntausta vasten käynyt ensin Aasiassa ja sitten vasta Amerikkaan. BA oli viimeinen kohde ennen paluuta Stuttgartiin. Asuin paikasta huolimatta oli Bayern Münchenin mies.

River Platella oli jostain mystiseksi jääneestä syystä 3 ottelun pelikielto kotistadionillaan. (Sama stadion on Argentiinan kansallisstadion.) Niinpä suuntasimme Velezin kaupungin osaan.

Ostettiin halvimmat liput ja suoraan keskelle hardcore-faneja! Keskellä maalin takana kotijoukkueen fanien keskellä. Siis niiden, joita näkee joskus urheiluruudun loppuhuipennuksessa verkkoaitojen takana! Siellä oltiin ja pelättiin. Pidettiin nyöreistä kiinni, pompittiin, heiluteltiin lippua ja taisipa tarttua laulutkin ainakin hyminän tasolle. Fanit veti tunteella koko 90 mineettiä ja kaikki osasivat kaikki laulut! Tunnelmaa koristi vielä alle kymmenen tappelua omien kesken! Osa porukasta pitää semmoisia liaaneja paikallaan ja muut ottaa tukea niistä. Mekin opittiin ensimmäisten kaatumisten jälkeen tämä. Enpä oo vastaavassa ollut ikuna. Enkä kyllä veisi perhettä seisomakatsomoon, mutta kaiken kaikkiaan loistava matsi ja me voitettiin 2-1. Taidan olla Riverin miehiä.

Hengissä selvittiin ja kotio isoa kokemusta rikkaampana.

Illalla jo perinteistä maailman parannusta bilispöydän äärellä. Samalla porukalla.

22.8 Maanantai

Tänään jatkoin taas hommien selvittelyä. Luottokortti oli jo matkalla, matkan jatkon suunnittelua, jotain muuta mitä en nyt muista ja jotain toista ehkä vielä. Siis kiirus päivä.

Taloon oli saapunut neljä edmontonilaista, Jarrett, Graham, Calvin ja neljäs ukko. Pojat olivat parin viikon lomalla. Ensin BA:ssa pari päivää ja sitten pujottelemaan Chileen. Heidän kanssa mä, Tim ja Sunny nautittiin illalliseksi, yllättäen ei piffiä, vaan parrillalla eli grilliruokaa. Eli erilaisia lihoja lautaset pullollaan. Taisipa mukana olla sisäelimiäkin. Osan kohdalla kukaan ei halunnut tietää mitä se oli.

Aaaah! Argentiinalaiset osaavat nauttia lihasta. Kuin myös hortoilijat. Tapasin mm. muutaman kasvisyöjän neitosen, jotka olivat laittaneet kasvikset telakalle Argentiinan ajaksi. Halusivat kokea nuo kuuluisat piffit. Mä tykkäsin heidän tavasta ajatella.

Illalla luonnollisesti bilistä: Kanukki-pojat halusivat käydä myös kaupungilla. Mä ja Tim lähdettiin näyttämään paikkoja, vaikkei oikeastaan itsekkään tiedetty kaupungista yhtään mitään. Maanantai oli aika hiljaista, mutta pari kanukkia jäi vielä tanssimaan, kun me lähdettiin kotio.

23.8 Tiistai

Eilen illalla alkoi satamaan ja tänään satoi koko päivän. Taukoamatta. Aika hiljaista oli liikkumisen kanssa.

Valerie ilmoitti olevansa kaupungissa, mutta sanoi olevansa vähän kipeä. Päätin kuitenkin tehdä jotain ja käydä morjestamassa häntä. Suunnittelin reitin tarkkaan, miten kastuisin vähiten ja suunnistin hänen hostellille. Kaikki meni aika hyvin kunnes saavuin hostellille. Hostelilla ei ollut mitään nimikylttiä, joten harhailin ympäri korttelia ehkä tunnin verran aivan läpimärkänä. Täysin turhautuneena kokeilin erästä ovea ja se olikin ovi hostellille. Kiitin hostellin pitäjiä.

Vaihdettiin kuulumiset ja miten oli mennyt. Molemmat tiedettiin, että Ian oli jo pujottelemassa Andeilla ja sinne Valeriekin oli menossa. Ian oli kovasti kehunut rinteitä ja paikkoja. Se piti meidät muutenkin täysin päivitettynä kaikista hinnoista sun muista ja kyseli koska ollaan tulossa.

Niinpä. Ratkesin lopulta. Sanoin tulevani pujottelemaan. Parin kuukauden puhuminen jatkuvasti pujottelusta ja mä olin valmista kauraa. Sitä ennen olin kuitenkin menossa katsomaan elukoita rannikolle. Valeriella oli sama suunta. Se oli kuitenkin hakemassa Uruguayn pois alta ennen sitä, joten ei tiedetty lähdetäänkö samaan aikaan jatkamaan matkaa. Yllättäen halusi myös shoppailla BA:ssa.

Kerroin myös saaneeni meiliä skotti-Timiltä, joka oli Ushuaiassa. Siis tuossa maailman eteläisimmässä kaupungissa. Olin luullut ettei sinne pääsisi tähän vuoden aikaan, mutta jos Tim pääsi sinne, niin miksen minäkin. Reitti rupesi hahmottumaan. Valerietakin himotti etelä.

Illalla elämäni ensimmäinen erä backgammonia ja kanadalaista korttipeliä kanukkien kanssa. Tunnelmaa vain hieman pilasi myrskyn aiheuttama episodi. Yhtäkkiä katon läpi tuli bilispöydälle valtavan kokoinen kivenmurikka. Onneksi kukaan ei ollut kohilla. Muuten paikalle olisi tarvittu enää vain pappi.

24.8 Keskiviikko

Nyt oli seljennyt, mutta oli vuorostaan pirun kylmä. Ei ole täälläkään talvi ihan lämmin.

Aamulla lähdin ostamaan mulle ja Sunnylle lippuja illan Boca-peliin. Stadionilla ilokseni huomasin olevani 1,5 tuntia liian aikaisin. Ei muuta kuin jonon jatkoksi. Siinä jonotettiin yksi gringo, mä, ja sata argentiinalaista. Täällä ei todellakaan tapahdu mitään ennen puolta päivää.

Jonottaminen maistuu aina maasta riippumatta, mutta sain liput.

Luottokorttikin oli saapunut rapakon yli, mutta yllättäen tökkäsi postiin. Eivät ota vastaan just niin kun luottokortteja. Löysin paikallisen DHL:n toimiston ja tilasin kortin sinne huomiseksi. Hieman jännitti.

Päivä meni odotellessa peliä. Peli oli buenosairesilainen, maailman kuulu, Boca Juniors vastaan kolumbialainen Once Caldas. Ottelu oli ensimmäinen osaottelu ReCopassa. Viime kauden voittajat Copa Libertadoreksesta sekä Copa Sudamericasta. Vähän niin kuin Euroopassa Mestareiden liigan voittaja kohtaa Uefa-cupin voittajan joka vuosi.

Illalla lähdettiin peliin. Käytiin Sunnyn kanssa tankkaamassa ennen peliä. Matkalle, stadionille, olin sopinut treffit ranskalaisten, Celinen ja Cyruksen, kanssa. Hekin olivat tulleet kaupunkiin ja löytäneet mun nimen ekasta hostellistani ja meilanneet missäs olin.

Käytiin ennen peliä syömässä ja kaljalla.

Sen verran meni pitkäksi turistessa, että tuli kiirus La Bomboneralle. Bocan kotistadionille. Se vetää semmoiset rapiat 60 000 katsojaa. Ihan täysi tupa ei ollut, mutta virallisen otteluraportin mukaan 45 000.

Hieman myöhästyttiin ennen peliä olleesta ilotulituksesta ja muusta herkuttelusta, kun jouduttiin aloittelijoina kiertämään koko hökötys. Oppirahoja on maksettava.

Peli käyntiin ja laulu myös. Nyt istuttiin ”turvassa” pitkällä sivulla ja olikin rauhallisempaa. Mutta tunnelmaa löytyi silti. Jopa enemmän kuin Espoon Palloseuran ja Matinkylän Mahdin paikallistaistoissa.

Kun seisomakatsojat pomppi, niin koko hökötys tärisi! Ja faneille annettiin iloa myös pelillisesti koko rahan edestä. Ensimmäinen puoliaika loistavaa potkupalloa neljine maaleineen ja kotijoukkue ratkaisi pelin johtaessa tauolla 3-1. Toinen puoliaika oli lähinnä pelailua. Toinen osaottelu viikkoa myöhemmin päättyi kolumbialaisten 2-1 voittoon, joten Boca voitti ReCopan tänä vuonna. Eli vähän kun oikoo mutkat suoriksi, niin bocalaisten mielestä he ovat maailman paras futisjengi tänä vuonna.

Luonnollisesti jok’ikinen paikallinen tiesi missä herra Diego Armando Maradona istui stadionnilla. Kaveri on jumalaa suurempi tässä maassa. Ihraimuoperaation jälkeen näyttää ihan ihmiseltäkin taas ja uutta talkshowta, La Noche del Diez, kattoo puoli maata joka maanantai-ilta klo 21:00.

La Bomboneralta poistuttaessa mun piti tavata ranskalaiset, mutta eksyttiin väärästä portista ulos. Israelilaisen pariskunnan kanssa päätettiin nelistään palata kotio mahdollisimman nopeasti, kun tytöt eivät halunneet käppäillä La Bocan kaupungin osassa pimeällä. Todennäköisesti fiksu veto.

Mutta Celineä ja Cyrusta en enää nähnyt. Jatkoivat parin viikon päästä Tyynenmeren toiselle puolelle. Ja palailevat Ranskan maalle juuri ennen joulua.

25.8 Torstai

Tänään sain luottokortin. Jipii. Homma hoidettu ja muutenkin alkoi tehtävälista olla käytynä läpi.

Sunny lähti tänään Iguacu putousten kautta Rioon, josta lentäisi kotiin loppuviikosta. Neidon loppuhortoilu meinasi mennä piloille, kun oli lähtenyt yksi kaunis päivä erään aussin matkaan tutustumaan kaupunkiin. Eräällä syrjäkujalla heidät oli ryöstetty ja yllättäen Sunny, naiselle, oli käynyt pahemmin. Luottokortti ja passi katosivat.

Sai paperihommelit kuntoon ja lentonsa siirretty aikaisemmaksi. Oli kuulemma fiilikset vähän laskeneet ja rahatkin lopussa. Annoin tipsejä putouksista ja toivottelin halauksin hyvää loppureissua. Neito on jo nykyään Korean niemimaan hoivissa.

Iltapäivällä kävin kuuluisalla hautausmaalla, joka on aika erikoinen. Lähinnä kaupungin isokenkäisten kehojen säilytyspaikka. Jokainen hautamonumentti omanlaisensa taideteos. Isoja patsaita, huoneita ja erilaisia koristuksia. Niitä ei kyllä ihan helposti kaiken maailman liimanhaistelijat kaatelisi. Pakollinen käynti Eva ”Evita” Peronin haudalla.

Ja kun ilmakin oli, no ei nyt lämmin, mutta selkeä, niin siihen päälle shoppailua ja päätöntä hortoilua kaupungilla. Ostin mm. yhden futis cd:n. Oli ihan pakko, kun hoilotukset ja rallatukset soi koko ajan päässä.

Illalla ukrainalais-amerikkalainen Sarah vei mut erääseen hyväksi havaitsemaansa ravintolaan syömään. Nielaistiin lätty kahteen pekkaan. Neidon erikoisuuksiin kuuluu parin vuoden opiskelu Pietarissa. Oli palannut sieltä kotio, mutta eräs Pietariin jäänyt heppu halusi hänet seurakseen hortoilemaan Etelä-Amerikkaan ja maksoi vielä kaiken päälle viulut. Olivat hortoilleet aikansa pohjoisessa, kunnes Sarah oli itsekseen tullut BA:han. Hän jäi hetkeksi aikaa BA:han , mutta on nyt jo kotona Virginiassa.

Posted by Hapa 10:59 Archived in Argentina Tagged argentina

Email this entryFacebookStumbleUpon

Table of contents

Be the first to comment on this entry.

Comments on this blog entry are now closed to non-Travellerspoint members. You can still leave a comment if you are a member of Travellerspoint.

Enter your Travellerspoint login details below

( What's this? )

If you aren't a member of Travellerspoint yet, you can join for free.

Join Travellerspoint