A Travellerspoint blog

Amerikan seikkailu 2005, osa 18, Paraguay.

11.8 Torstai

PARAGUAY 11.8 – 14.8

  • höpöhöpö-rahojen ykkönen
  • Asuncion on rauhallisin pääkaupunki maailmassa
  • pikku Argentiina
  • erikoisuus: 1800-luvulla haastoi sotaan samaan aikaan Brasilian, Argentiinan ja Uruguayn
  • pääkielet: espanja, guarani ja saksan eri versiot

Tärkeät faktat:

  • valuutta: 1 euro : 7215 guarania
  • koko: Ruotsin kokoinen
  • ruoka: grillattu liha
  • olut: Baviera
  • juoma: matè eli tee

Vähän jännitti miten kävisi leimojen kanssa ja kyseltiinkin koko ajan milloin ollaan rajalla. Bolivian puoleisella raja-asemalla oltiin klo 03 aikoihin ja yön pimeydessä saatiin ulosmenoleimat. Raja-asemalla oli yksi kaveri pimeässä huoneessa. Yhden ainoan kynttilän valossa hoiti hommansa mukisematta ja tumppasi leimat passeihin.

Jatkettiin matkaa. Nukahdin uudestaan.

Seuraava pysähdys oli Paraguayn puolella eräässä ravintelissa, johon tuli myös tämän puolen maahantuloviranomaiset. Bussi tyhjennettiin täysin ja matkustajat riviin kasseineen ja pusseineen.

Ensi kävi koira läpi tavarat. Tai siis sen olisi pitänyt käydä läpi. Tää koira oli käynyt ilmeisesti huumekoirakoulun kirjekurssilla. Nurmikon leinikit kiinnostivat paljon enemmän kuin likaiset säkit. Kouluttajan ilmeestä pystyi lukemaan, että keppiä tulee illalla. Oli kyllä tainnut tulla keppiä aikaisemminkin.

Seuraavaksi immeiset asettuivat riviin ja laukut syynättiin ihmissilmällä. Kalsarit näytille ja takaisin säkkiin. Ei löytynyt mitään. Onneksi olin myynyt kaiken kokaiinini hyvään hintaan Santa Cruzissa.

Matka jatkui ja pian vierähti toinenkin kivi sydämeltä eli saatiin maatuloleimat Paraguayn puolelta. Huh huh. Nyt helpotti. Paikallinen sepporäty jopa tiesi, että Suomen presidentti on nainen punaisine hiuksineen. Kovaa yleistietoa Paraguayn peräkylillä. Pisteet siitä hänelle.

Nyt oltiin jo voiton puolella. Yllättävän kivuttomasti oli mennyt lähes 20 tuntia yhdellä Amerikan mantereen kuuluisimmilla teillä. Ja tässä tapauksessa kuuluisuus ei ole pluspuoli. Trans-Chacon tie on ainoa mahdollisuus päästä Boliviasta Paraguayihin ja toisin päin. Sille tielle ei kannata lähteä jos on minuuttiaikataulu. Ei edes tuntiaikataululla.

Tästä tunti ja bussi pysähtyi uudelleen maantien varteen. Kuski näytti, että gringot ulos ja osoitti x-risteyksen toista tietä vasemmalle. Sieltä löytyisi Filadelfia. Nätisti. Siihen jäätiin pölyn keskelle kun bussi hävisi viivasuoraa tietä kohti etelään. Oltiin luultu, että bussi kiertäisi kylän kautta, mutta jättikin meitit 15 kilsan päähän. Luulo ei vie perille. Tai jotenkin sinnepäin.

Ei auta, ei auta. Rinkat selkään ja tallusteltiin tien laitaa auringon paisteessa. Sää oli täysin toinen kuin Boliviassa. Paistoi. Nälkä kurni jo suolissa ja vettä oli vajaa puoli litraa kahteen pekkaan. 15 kilometriä tulisi olemaan kova pala. Kaikkea sitä ihminen tekee nähdäkseen menonniittien pyhän maan.

Onneksi pian koulubussi poimi hortoilijamme kyytiin, joten ei tarvinnut mennä varatankille.

Päästiin kylään, ja äkkiä piti vaihtaa dollareita. Kuski oli ystävällinen ja odotteli kiltisti kun vaihdoin dollareita guaraneiksi. Meillä ei ollut kolikkoakaan paikallista höpöhöpö-rahaa, joten tuli kiirus vaihtaa rahaa ja antaa kuskille muutama seteli.

Saatiin huone hotelli Floridasta, joka osoittautui 3-tähden hotelliksi. Luksusta. Eikä maksanut paljon! Ponnistelut palkittiin.

Nälkä alkoi haitata näkökykyä, ja aivan kuten parhaimmissa amerikkalaisissa elokuvissa, unelmat toteutuvat. Hotelli tarjosi illalliseksi buffetin. Maha ääriään myöten täyteen erilaisia herkkuja ja levolle. Sen katkaisi vain käynti internetissä lähettämässä äiskälle onnittelu-meili ja takaisin petiin...

Pienenä nippelitietona: Filadelfia meinasi olla reissun ainoa kylä, jossa ei ollut internet-yhteyttä. Tosin vain meinasi. Hotellin respassa sai lainata konetta maksua vastaan. Eli se tosiaan on maailman laajuinen verkko. Missä kaikki on totta ja unelmat toteutuvat.

  • 12.8 Perjantai

Tänään ohjelmassa käppäilyä, museo menonniittien historiasta, käppäilyä, lounas, käppäilyä, bussilipun osto, käppäilyä.

Nyt oltiin sillä kuuluisalla pampalla. Pitkä hortoilu aika Andeilla oli ohi ja tästä etiäpäin olisi tasaista. Siis maaston osalta. Mutta pampan pitäisi olla erittäin hyvää viljelymaata. Siitä lähti mielikuvitus rönsyilemään ja meinasin tuoda ruokamultaa tuliaisiksi. Jäi onneksi ajatuksen tasolle. Hartiat ja polvet olivat muutenkin kovilla.

Pampalta löytyy myös paikallinen yerba-kasvi. Se nyt ei paljon suomalaisia kosketa, mutta täälläpäin siitä kuivatetaan maté-teetä. Uruguayssa, Paraguayssa ja Argentiinassa kyseistä uutetta nautitaan yhtä paljon kuin Suomessa kahvia. Todennäköisesti hyvin paljon enemmänkin.

Lisää turhaa tietoa. Menonniitit tulivat 1930-luvun alussa Venäjältä ja Kanadasta (myöhemmin Ukrainasta ja Saksasta), toisen maailmansodan jälkeen tuli vielä lisää Ukrainasta, kohti Argentiinaa. Samassa laivassa oli sattumalta Paraguayn presidentti, joka lupasi ilmaiseksi maata pakolaisille, jos tulisivat hänen maahansa. Tulivat. 14.000 menonniittiä asuu edelleen aika omissa oloissaan 5-6 kylässä Filadelfian ympärillä puhuen keskenään hochdeutschea ja plattdeutschea sekä englantia.

Filadelfia on aikamoinen. Asemakaavassa kaikki korttelit ovat täydellisen ruudun mukaisia. Tiet kulkevat viiva suoraan horisontista toiseen. Pääkadun varrelta löytyy kaikki tarvittava ja muut korttelit lähinnä asuin kortteleita. Ihmiset vaaleita ja sinisilmäisiä. Eipä ollut porukka paljoa sekoillut paikallisten kanssa. Pääkielinä espanja ja saksa! Sen verran on kuri höltynyt viime vuosina, että kaljaa ja tupakkaa saa osta joistain kaupoista sekä baareista. Mm. yksi jenkki oli jo aivan huutelu-kunnossa, kun käytiin tavernassa lounaalla.

Muuten perjantai meni rauhassa hotellilla istuskellessa ja lueskellessa. Kylässä ei sinäänsä ole ihmeemmin nähtävyyksiä, mutta toisaalta koko kylä on erikoinen paikka keskellä Etelä-Amerikkaa.

13.8 Lauantai

William lähti kanadalaisten menonniittien tykö. Aikoi viettää sielläkin pari päivää. Morjesteltiin ja mä käänsin kylkeä. Mulla ei ollut kiirus. Bussi Asuncioon lähtisi vasta puolen päivän jälkeen.

Aamupala, henkilökohtainen huolto ja varustarkastus. Ei huomautettavaa, joten hyvillä mielin hyppäsin bussiin klo 12:30 ja kuuden tunnin matka kohti Asunciota alkoi.

Bussi aika kiva, ilmastoitu, ja ei-dubattuja leffojakin vielä. Mutta tarjonta oli van Damme-Seagal -tasoa. Joten se niistä.

Olin kuullut, että pääkaupungin perustamispäivä olisi ensi maanantaina. Ajattelin jäädä siihen asti kaupunkiin. Olisi varmasti paraatia ja huvia. Kyselin asiasta englantia puhuvalta vieruskaverilta ja hän vain totesi, että se on normaali maanantai Asunciossa. Ei mitään erikoista tiedossa. Ei silloin mitään tapahdu! Häh!? Ihmetellen kuulemaani jäin odottamaan tulevaa.

Perillä pääkaupungissa hyppäsin keltaiseen autoon. Se maksoi vain 23.000 guarania!

Hotellia etsiessä meni hieman aikaa. Ensimmäinen aivan järkyttävän kallis, toinen myi ei oota, mutta kolmannesta soittivat edelliseen, ja löytyikin paikka mulle! Ihmeiden aika ei ole ohi. Todennäköisesti yövartija muisti vain väärin.

Illalla kävin burgerilla ja kaljalla Britannia-pubissa haistelemassa tunnelmaa. Juttuseuraa sain kauniista paikallisesta neitokaisesta. Ystävyytemme tiivistyi ja sain jopa kutsun jäädä Asuncioon. Houkutteleva tarjous, josta jouduin kuitenkin kieltäytymään. Vastaus ei ollut tyydyttävä, ja jouduinkin selittelemään loppu yön.

14.8 Sunnuntai

Sunnuntai ja kuten olin kuullut Asuncion oli todella hiljainen sunnuntaisin. Eipä uskoisi miljoona kaupungiksi. Hieman paikallista rakennustaidetta sekä useita plazoja aamupäivällä aamupalan jälkeen. Iltapäivällä yritin etsiä jonkun elävän kuvan, mutta kun löysin viimein teatterin oli jo kaikki rainat alkaneet.

Ilta meni lueskellessa. Tänään iisisti ja huomenna kohti uusi koitoksia eli Foz de Iguacua, Cataratas del Iguazú, aka maailman suurimpia vesiputouksia!

Sitten olisikin enää yksi 20-tunnin bussirypistys Buenos Airesiin ja hortoilun ensimmäinen määränpää olisi tavoitettu. Seuraava pitäisi päättää BA:ssa.

Posted by Hapa 10:58 Archived in Paraguay Tagged paraguay

Email this entryFacebookStumbleUpon

Table of contents

Be the first to comment on this entry.

Comments on this blog entry are now closed to non-Travellerspoint members. You can still leave a comment if you are a member of Travellerspoint.

Enter your Travellerspoint login details below

( What's this? )

If you aren't a member of Travellerspoint yet, you can join for free.

Join Travellerspoint