A Travellerspoint blog

Amerikan seikkailu 2005, osa 13.

Etelä-Amerikkaaaaaaan

19.6 Sunnuntai

ECUADOR 19.6 – 30.6

  • päiväntasaaja museo, Museo Solar inti Ñan
  • pirun vihreä luonto, muhkurainen maasto
  • naisten pitämät knallihatut
  • asukkaista suurin osa yhä intiaaneja

Tärkeät faktat:

  • valuutta: jenkkitaala
  • koko:
  • olut: Pilsener
  • ruoka: riisi, lihaa, vihanneksia

Aamulla 8:15 taksilla kentälle. Onneksi samaan taksiin hyppäsi hollantilainen neitokainen, joten ei ollut niin tylsää kentällä. Rupateltiin. Mun lento kun lähti vasta 11:45.

Lento meni niin kuin sovittiin.

Iltapäivällä uusi maanosa, uusi maa ja uusi kaupunki.

Quiton päässä tuli yllätys vastaan. Ecuadorissa oli aivan salaa, mulle kertomatta, siirrytty pari vuotta sitten Amerikan dollareihin. Itse asiassa parempi näin. Paljon parempi. Niin kuin sanottua, ekat päivät uuden valuutan kanssa oli aika katastrofeja. Tuli maksettua aivan liikaa kaikesta, kun omat pikku aivot laskivat ihan mitä sattuu.

Otin pirhon El Centro del Mundoon eli paikalliseen majapaikkaani. Paulkin saapui myöhemmin. Oli ostanut keskiamerikkalaisen erikoisen eli lennon Panama Citystä Quitoon Costa Rican San Josen kautta. Sai tietää tämän vasta lentokentällä. Täälläpäin lennot lensivät ihan miten sattuivat. Vaikka lensit etelästä pohjoiseen, saattoi olla välilasku idässä.

Loppuilta meni vain ihmetellessä ja suunnitellessa tulevia seikkailuja.

20.6 Maanantai

Kaikkihan tietää mistä Ecuador on saanut nimensä (vihje: se ei ole saanut nimensä muutaman vuoden takaisesta teknorenkutuksesta!), joten luonnollisesti Quiton lähellä on myös paikka tuon kyseisen viivan ihmettelemiseen. Hauskaksi jutun tekee, että noita paikkoja on 2. Ranskalaiset tulivat intoa puhkuen ja rintaa röyhistellen joskus 250 vuotta sitten ja luulivat löytäneensä päiväntasaajaan tarkan paikan. Tuolla paikalle rakennettiin hieno monumentti yms. ja sen ympärillä on nykyään museoita, rafloja, krääsäkauppoja yms.

Yllättäen se on kuitenkin noin 200 metriä väärässä paikassa ja tuon turistikeskittymän vierestä
löytyy oikea, paljon koruttomampi, mutta paljon kiinnostavampi paikka. Siellä kerrotaan kaikkea jännää. Mm. näytetään kädestä pitäen miten vesi pyörii eri tavalla vain metrin päässä päiväntasaajasta, miten kananmunaan ei vaikuta painovoima samalla tavalla päiväntasaajalla ja
miten ihmisen voimat ovat pienemmät päiväntasaajalla. Käsittämättömiä juttuja vaikka omilla tihrusilmillä näki ja itse sai kokeilla. Paikka meni meikeläisen Top10 –museoiden kärkeen. Suosittelen lämpimästi.

Vielä kun ajattelee, että hauskemmaksi ranskalaisten sekoilun tekee, että ne ois pystynyt noilla kokeilla testaamaan ovatkohan oikeilla jäljillä.

Iltapäivällä käytiin vielä kaupungin maisemia kuvaamassa mäen päällä olevasta basilikasta, josta näki aika kivasti koko höskän. Koko kaupunki on semmoisessa laaksossa, jonka yhdellä sivulla nousee Volcán Pichincha aina 4776 metrin korkeuteen. Kaupunki itse sijaitsee 2850 metrin hujakoilla. Se on maailma toiseksi korkeimmalla oleva pääkaupunki. (Korkein selviää myöhemmin.) Ei mikään ihan valtavan kokoinen, kuitenkin miljoona kaupunki, joten enempi meikeläisen mieleen. Moderni keskusta, josta löytyy mitä vain. Toisaalta voi viettää päivän hortoilemalla vanhassa kaupungissa tutustuen paikalliseen historiaan.

Vanhassa kaupungissa mm. näki enemmän perinteisiin asuteisiin pukeutuneita ihmisiä. Kauniita, erittäin värikkäitä asuja. Lisäksi naisten hatut herättivät huomiota, ainakin mussa ja Paulissa, kun ne olivat kaikki samanlaisia. Vähän samanlaisia kuin knallit, mutta ei toisaalta sinne päinkään. Tehty mokkakankaasta ja leveämpiä. Joillakin miehilläkin oli niitä. Hauskan näköisiä ja niitä oli paljon ympäri maata aina Peruun asti.

Se muodista. Illalla oli hostellilla vielä rommi&kola –ilta, jonka passasin suosiolla. Sänky oli täällä kertaa paljon kiinnostavampi vaihtoehto.

21.6 Tiistai

Tänään jatkui hortoilu/pällistely kaupungilla ja hieman perushyödykkeiden shoppailua. Löysin aidon Calvin Klein kellon vain 5 taalalla. Älytön mäihä.

Iltasella käytiin syömässä brittiläisen Timin ja hänen espanjalaisen tyttöystävän kanssa. Päälle biljardia.

Tämän ihmeempää ei kuulunut meikeläisen jussiin tällä kertaa. Jäi väliin puukkohipat, kuseksinnat veneestä, tirisevät makkarat sekä rattijuopot.

Edellisistä järveä ja saunaa jäin kaipaamaan haikein mielin.

22.6 Keskiviikko

Tänään piti olla ohjelmassa paikallisessa vankilassa käynti. Oltiin suunniteltu Paulin kanssa jo pitkään ja tänään yritettiin iskeä eilisen pariskunnan kanssa Quiton vankilaan.

Homma toimii näin. Hostelin seinällä on vankilassa istuvien länsimaalaisten nimiä ja niistä valitset jonkun. Painat sen mieleen, jotta vankilan portilla voit kirkkain silmin väittää olevasi ”Bobin” serkku. Vierailuajat ovat pari kertaa viikossa.

Hostelissa oli aika paljon nimiä ja kirjeitä. Aika surullisia kohtaloita. Lähinnä yrityksiä rikastua nopeasti. Aivan syyttömiä tuskin lienee harva. Eräskin brittipoika sai isänsä kanssa loistavan idean salakuljettaa kokaa britteihin. No, jäivät kiinni jo lähtötelineissä ja selliin. Isä kuoli myöhemmin vankilassa ja nyt poika istuu yksinään kakkuaan. Eräs toinen britti oli neljän muun kanssa suunnitellut salakuljettavansa niin paljon kokaa Britteihin, että jokainen olisi saanut miljoona taalaa. Oli kuulemma tutustunut lomallaan luotettavan tuntuisiin kavereihin Kolumbiasta ja Ecuadorista. No, yks ei ollutkaan niin luotettava ja käräytti koko sakin. Nyt britti istuu sellissään huuli pyöreenä ihmetellen mitä tapahtui.

Valittiin nimet ja ostettiin matkalla hieman tuliaisia. Mä valitsin yhden puolaisen olettaen ettei sen luonna käy hirveästi vieraita. Yleensä ihmiset ottavat aina maa miehensä. Päivän lehti, suklaata ja jotain muuta. Rahaa ei uskalla antaa, koska päätyisi todennäköisesti vartijan taskuun.

Vankilan portilla kuultiin, että vangit ovat lakossa. Ketään ei päästettäisiin sisään. Vangit protestoivat liian pitkiä käsittelyaikoja vastaan. Myöhemmin kuultiin, että seuraavana päivänä yksi vangeista oli ristiinnaulittu protestiksi!

Näin kaatui se suunnitelma.

Paketti meni uusiksi. Ainakin mulla ja Paulilla. Oltiin jatkamassa matkaa parin päivän päästä, joten annettiin tuliaiset pariskunnalle, jotka aikoivat yrittää uudestaan ehkä ensi viikolla.

Iltapäivällä hortoilua, ruokaa ja bilistä pelaillen.

Myös tänään oli perinteinen rommi&kola-ilta, mutta seuraavan päivän vuorikiipeily esti liian pelehtimisen boolin kanssa. Sain onneksi nollattua lätkänikat montrealilaisen Luisin sekä torontolaisen Hooters-tytön, Robinin, kanssa. Paulikin pääsi pitkästä aikaa puhumaan kriketistä ja futiesta. Ilmeisesti meikeläisen kiinnostuneen oloiset nyökkäykset eivät olleetkaan tarpeeksi.

23.6 Torstai

Aamulla lähdettiin minibussilla kohti Cayambe-vuorta, joka on maailman korkein vuori päiväntasaajalla. 5790 metriä. Lontoolaiset, Bonnie ja Sam, lisäsivät miesvahvuuden neljään.

Perillä kuski jätti meidät 200 metriä taukokämpästä ja piirsi meille ”kartan” hiekkaan miten päästäisiin vuoren huipulla olevalle laguunille. Piti olla kuulema helppoa ilman opastakin.

Taukokämpälle mennessä me oltiin unohdettu kartta kokonaan ja täysin arvaillen ylös. Taidettiin kivuta melkein vaikeimmasta kohdasta. Nelinkontin ylöspäin pirunmoisessa tuulessa ja tihkussa. Mulla ei ollut edes hanskoja mukana. Korkean paikan kammoista rupesi jo hirvittämään, mutta ei muuta kun etiäpäin läpi kiven ja jään.

Ylhäällä palkittiinkin kaikki vaivat. Jäätikkö, lunta, laguuni, huikeat näkymät, pilvet! Huipulle ei päässyt näin helpolla, mutta lähes 5000 metrissä käytiin kuitenkin. Meni taas korkeusenkka kerralla uusiksi.

Alaspäin mentiin taas arvaillen ja eihän se nyt ihan varmaan kaikkien oppikirjojen mukaan mennyt, mutta onneksi mukana ei ollut ketään huonokuntoista.

Alhaalla iskikin jo sitten pääkipu. Johtuikohan korkeudesta. Aika yleistä ja talttui buranalla. Illalla poikain kanssa ensin intialaista ja taas bilistä. Sanottiin myös toistaiseksi pojille heihei.

24.6 Perjantai

Aamulla suunnattiin Paulin kanssa bussiasemalle ja hypättiin 10:30 lähtevään bussiin kohti Latacungaa. Bussiasemat on täällä aika huumorin täyteisiä paikkoja. Hirveä mekkala koko ajan, kun porukka yrittää myydä matkojaan. ”Quito, Quito, Quito, Quito, Quitoooooooooooooooooooo!”

Ei auta vaikka kaikki näkisivät, että ostit juuri matkan etelään. Silti joku yrittää heti perään myydä sulle matkaa pohjoiseen. Ihmettelee vielä päälle ”miksi et osta?”.

Latacungassa oli tarkoitus tehdä semmoinen kylä-kierros. Näkymien piti olla huikeat. Kuitenkin kun kaupungissa kierreltiin matkatoimistoja läpi, niin eipä näyttänyt niin hääviltä. Lisäksi Paulin innostus vuoriin veti häntä kovin Volcán Cotopaxille. Munkin jalat kesti viime kiipeilyn aika hyvin, joten päätettiin lähteä päivän retkelle Cotopaxi-vuoren jäätikölle. Korkeutta vuorella 5897 metriä ja maan toka korkein vuori. Se on myös jollakin mittarilla maailman korkein aktiivisin vuori. Sen viimeisin purkaus on tosin vuodelta 1877.

Illallinen syötiin yhdessä pitseriassa ja sorruttiin yhteen hortoilijan pahimpaan virheeseen. Ikinä ei pitäisi mennä ravintolaan, jossa ei ole ketään muuta! Siihen on yleensä jokin syy. Tällä kertaa ne olivat törkeät hinnat, eivätkä lätytkään olleet hääppöisiä.

Jätettiin ilta-riennot väliin seuraavan päivän koitoksen takia ja kun tv näyttää vain espanjalaisia saippuaoopperoita, niin vaihtoehdot ovat aika vähissä. Olin onneksi saanut ostettua uuden kirjan.

25.6 Lauantai

Latacunga ei vakuuttanut kaupunkina, joten edellisen päivän toimettomuudesta viisastuneena päätettiin jatkaa matkaa tänään heti kiipeilyn jälkeen. Pakattiin pussimme ja kassimme odottamaan paluutamme.

Ei muuta kuin minibussiin, jossa huomattiin että paikallisilla matkatoimistoilla on yhteinen kuljetus vuorelle, joten mukana oli myös eräs opas, jonka firma tyrmättiin eilen kalleuden takia. Hieman outo tilanne, mutta tuskin oltiin ekat ja toisaalta mitäs tarjoaa kalliimpaa hintaan kun kilpailijansa tarkalleen samasta keikasta.

Parin amerikkalaisen neitosen, Mary ja Keila, sekä slovakki (!) -pariskunnan kanssa suunnattiin oppaan johdolla ylöspäin. Ensin käytiin 3800 metrissä olevalla järvellä oppaan kertoessa alueen luonnosta. Jotain jäi käteenkin vaikka tuli pelkästään stereona espanjaksi. Sen jälkeen kivuttiin jäätikön alapuolella olevalle taukopaikalle. Korkeutta 4800 metriä. Seuraavaksi pieni rypistys enää ja oltiin jäätiköllä.

Taas kerran huikeat näkymät ja kamerat kävi kuumana..

Jo kokeneena kiipeilijänä ei luonnollisesti haittaa korkeudesta! Tosin myöhemmin illalla, kun saavuttiin Riobamban kaupunkiin niin lounaan väliin jättäminen aiheutti pääkivun ja näin myös tänään jäi iltariennot väliin. Lisäksi päätettiin jättää "kuuluisa" juna-ajelu väliin. Lähinnä kalleuden ja tarpeettomuuden takia. Ei vaan napannut.

26.6 Sunnuntai

Junan sijasta hypättiin julkiseen ja oli hyvä valinta. Aivan mahtavat näkymät aukesivat bussinkin ikkunasta ja ei tehnyt mieli kuin tuijottaa ulos bussin ikkunasta. Tosin eipä olisi nukkumisesta paljon mitään tullutkaan tien kiemuraisuuden takia. Kovin oli vihreää ja tie kaarteli pitkin vuorten rinteitä välillä koukaten laakson pohjalla nappaamassa paikallisia kyytiin.

Muutamasta pikkukylästä kyytiin hyppäsi kaupustelijoita tavaroineen. Löytyi suklaata, naisille kuorintavoidetta, miehille kaljuuntumisen estoainetta. Pitkät jaaritukset ja muutama harvahapsi ratkesi pullotettuun laaman kuseen.

Joskus iltasella saavuttiin Cuencaan ja löydettiin raamatun suosittelemaan hostelliin, jossa pitäisi olla "menoa". Cuencan piti olla myös yksi Etelä-Amerikan suosituimmista kaupungeista opiskella epsanjaa. Eli Antigua-muistot mielessä ootettiin aikasta paljon kaupungilta. Alettiin nimittäin aika epätoivoisesti kaipaamaan kontakteja ja juttuseuraa myös toisista immeisistä. Hotellihuoneisiin on kuollut monia ihmisiä syvään masennukseen.

No, tyhmänä seisottiin sitten paikassa mihin taksi meitit jätti ja ihmeteltiin miten päästäisiin kuudennen kerroksen hostelliin, kun kaikki ovet olivat tiukasti rautaristikoiden takana. Ylös ei ollut mitään asiaa. Vierestä onneksi löytyi toinen majatalo, joten ei muuta kuin sinne. Kai sielläkin nyt joku olisi.

Hiljaista oli niin talossa kuin myös koko kaupungissa. Käsittämätön kaupunki ja ainoa auki oleva paikka noin klo 19 sunnuntai-iltana oli homokapakka, joka suosiolla passattiin. Eipä oo vastaavan hiljaisuuteen tullut törmättyä miesmuistiin ja tv:stä tuli edelleen epsanjankielistä saippuaoopperaa...

27.6 Maanantai

Uutta matoa koukkuun ja maanantaita ihmettelemään kaupungille. Nyt luulisi jo olevan vähän elämää. Niinhän sitä luulisi.

Yleistä päätöntä touhuilua eli aamupala, hortoilua, lounas, netti, välipala. Kierreltiin ja kaarreltiin. Kaupungit kuuluisat inka-rauniotkin ohitettiin ihmettelyillä ”onpas jotkut talot täällä aika huonossa kunnossa”. Cuencan läheltä löytyisi myös Ecuadorin kuuluisimmat inka-rauniot, Incapirka, mutta passattiin se kyllä aivan tyystin. Oikeastaan aika tylysti ajattelematta yhtään niiden tunteita.

Turistikioskista saatiin onneksi kaupungin kartta ja suunnattiin taajaman toiselle puolelle. Päädyttiin Amerikan herkkuun eli Smith&Smith –leffaan. Olipa paska.

Bilistäkin hieman kunnes illalla uudella innolla pientä eloa etsimään.

Ja taas palattiin kotio häntäkoipien välissä ennen ilta kahdeksaa. Voi että.

28.6 Tiistai

Cuenca on nähty. Se on vissi.

Lähdettiin kohti etelää ja Vilcabambaa. Kylää, jonka pitäisi olla oikea rentoutumisen Mekka ja pitkän iän kehto. Maaperässä on kuulemma jotain mineraalia, jonka takia ihmiset elävät ainakin 100 vuotiaiksi.

Hostellit/majatalot/hotellit ovat oikeita pieniä ihmeitä kaikkine mahdollisine mukavuuksineen ja ainakin flaijerit lupaavat lähes kaikkea mitä vaan keksii pyytää. Nyt kääntyisi hortoilijoiden onni.

Valittiin yksi ja ihan okoolta vaikutti. Vihdoinkin nähtiin joitain muita ihmisiä ja ruuan sekä leffan jälkeen päätettiin käydä oikein kylillä yhdessä brittiläisen Martinin kanssa. Sielumme huusi paikallista mallasta. Martin, 39-v., asusteli Edinburghissa, mutta työnsä puolesta oli tällä hetkellä Kazaksthanissa! Puuhasteli jotain öljykenttiin liittyvää. En oikein ikinä saanut selville. Ts. en tajunnu. Työhön kuului pitkät lomat ja nyt oli Etelä-Amerikassa. Tykkäsi kovin nousta vuorille ja oli saanut jopa iäkkään isänsä lähtemään ensimmäisen kerran ulkomaille. Ja heti Ecuadoriin.

Kylillä istuttiin puiston kulmaan ja nautittiin Ecuadorin pysähtyneestä tunnelmasta. Kauan ei sitä herkkua riittänyt, kun ”kylän idiootti” halusi viihdyttää meitä. Noin 50-v. brittiläinen ukko halusi välttämättä kertoa meille erilaisia juttuja. Sanoista mä en ainakaan tajunnut kun ehkä puolet. Ja oli muillakin kovin vaikeaa. Höpisi kovassa tinassa aivan omiaan. Väitti äitinsä voittaneen lottovoiton ja nyt HÄN oli tullut tuhlaaman noita rahoja Ecuadorin syrjäkylille. Miksi näin, jäi arvoitukseksi. Mutta loistavinta oli, että kaveri näytti aivan Marlon Brandolta Ilmestyskirja.Nytissä. Samanlaiset hullun ilmeet. Vai olikohan Marlon ite? Saattoi vaikka ollakki, niin sekasin se oli.

29.6 Keskiviikko

Ettei nyt ihan menisi lorvimiseksi niin kiivettiin kylän laitamilla olevalle ”kukkulalle”, reilut 2000 metriä, ehkä. Ecuadorissa kukkulatkin on vähän eri kaliiberia. Ihailtiin taas aika uskomattomia näkymiä. Sen verran kuitenkin hirvitti pystysuorat pudotukset, että passasin aivan huipun. Mutta istuskelukin naattien Ecuadorin kauniista luonnosta oli rauhoittavaa.

Lounaalle kylille ja kukas mukaan kävelee vastaan kun eilisiltainen "kylähullu". Yritin saada kuvattua, mutta en halunnut kuitenkaan kiinnittää huomiota meihin. Näin jäi vaan mun sana, että Marlon onkin elossa.

Illalla pääsin hotellin saunaan pyyhkimään hiet pois. Aussi ei uskaltanut tulla mukaan. Ilmeisesti oli hieman pelästynyt mun kertomuksia saunarituaaleista. Tästä saunasta ei jäänyt kyllä kerrottavaa jälkipolville. Sen verran päin helvettiä oli tehty. Kylmät kivipenkit kruunasivat surkean esityksen. Olosuhteet huomioon ottaen kuitenkin menetteli.

Hieman biljardia vihreän veran äärellä ja sitten olikin elokuvan vuoro. Ja kuten kaikki tietävät niin hyvän elokuvan kruunaa piraattikopion loppuminen 10 minuuttia ennen loppua. No niin, nytten en sitten nähnyt miten Samurai päättyy.

Hirveässä epätietoisuudessa kömmin nukkumaan.

Posted by Hapa 05:15 Archived in Ecuador Tagged ecuador

Email this entryFacebookStumbleUpon

Table of contents

Be the first to comment on this entry.

Comments on this blog entry are now closed to non-Travellerspoint members. You can still leave a comment if you are a member of Travellerspoint.

Enter your Travellerspoint login details below

( What's this? )

If you aren't a member of Travellerspoint yet, you can join for free.

Join Travellerspoint