A Travellerspoint blog

Hortoilua 2009 - 2010, osa 2.

Malesian Borneossa.

Maanantaina 25. toukokuuta 2009

Kuching ja lahiymparisto

Kuchingissa on nyt tullut oltua viikko ja aika on ollut hienoa. 2 yota kaytiin tuutimassa Bakon luonnonpuistossa ja sademetsan ihmeelliseen maailmaan tutustuen. Paljon apinoita, uskomattoman upeita rantoja (huom: ilman nakkikojuja ja tilpeehorin kauppaajia), jatkuvaa hikoilua seka muutama rakko uusista lenkkareista. Kuvat kertonevat enemman kuin mita tahan yrittaa rapistella, joten Malesian kuvakollaasista loytyy kuvia Bakosta. Nama ovat siis kaikki luonnosta toisin kuin Singaporen elainkuvat kanaverkkojen takaa.

Kuchingista on loytynyt myos uskomattoman mukavia ja avuliaita paikallisia (kuin myos muita hortoilijoita), joihin tutustuin sattumalta eraassa baarissa. Viikonloppuna vietettiin barbequeiltaa kera paikallisten tarpattien ja tuli lisattya sian karsa ruokavalioon! Aivan viattomasti lahdettiin eraan kanukin kanssa paikallisen Dannyn, kaverilla on oma seikkailuyritys, kutsusta tapaamaan hanen kavereita. Eihan se ihan niin helposti kaynyt kun vieraanvaraisuudella ei ollut rajoja. Lystia oli, mutta seuraavana aamuna patikointiretki kauniille vesiputoukselle oli taytta tyota. Paadyttiin paatelmaan etta vika oli jarjestyksessa ei niinkaan antimissa. Ensin patikointi ja sitten barbeque. Voisi sunnuntai viettaa huonomminkin kuin vesiputouksen porealtaissa istuskellen keskella viidakkoa hyvassa seurassa.

Paljon oon saanut hyvaa tietoa missa kannattaisi kayda ennen itaiseen maakuntaan, Sabahiin, siirtymista. Huomenna tarkoitus siirtya veneella Sibuhiin (Tarkoitus oli lahtea jo tanaan etiapain, mutta viikonlopun hurjastelujen takia jai pyykit hakematta pesulasta. Sain ne vasta tana aamuna, jolloin paivan ainoasta Busterista Sibuun nakyi enaa vain peravalot.), josta on hyva tehda muutaman paivan retki pitkille taloille eli nk. longhouseille, jotka kuuluisia nahtavyyksia taalla. Sen jalkeen ehka muutama luola ja jotain muuta ennen Brunein lapikulkua. Saas naha mihin tuuli hortoilijan kuljettaa.

Pannaa pyoritti jasen #7648

Sunnuntaina 31. toukokuuta 2009

Terima Kasih...

... on malayan kielta ja tarkoittaa "Kiitoksia". Siina kaikki mita oon tahan asti (jaksanut) opetella, joten toistelen sita ympariinsa kuin hullu horkassa yrittaen sopeutua paikalliseen elamaan. Tuohon kuuluu vastata "Sama, sama", joka on itse asiassa sama kuin suomeksi tai "ole hyva". Tastahan on kahta eri koulukuntaa.

Sen verran taytyy palata viela Kuchingiin, koska viimeinen paiva, maanantaikin oli aika loistava. Danny, tuo mainio erankavija, halusi viela kerran nayttaa meille paikkoja, joten ei muuta kuin pienen, kompaktin tilaihmeen kyytiin. Ensin kavimme tapaamassa orangeja yhdessa harvoista orankeille rauhoitetussa luonnonpuistossa. Mainioita veijareita kiipeilemassa koysissa ja latvuksissa. Eka kertaa meikelaiselle nahda noita harvinaisuuksia. Ja kamerat lauloivat.

Taman jalkeen kavimme viela morjestamassa norjalais-malesialaispariskuntaa, joka oli rakentanut talonsa yhdistettyna muutamaan vierashuoneeseen keskelle viidakkoa pienen joen varrelle. Pieni pala paratiisia! Norjalaisen Larsin kuvaus tavastaan istuskella verannalla aamukahvia juoden ja ihastella erilaisten lintujen temmellysta lahipuissa ei kuulosta yhtaan pahalta. Ei todellakaan. Meille hienoa kokemus ja Danny sai laajennuttua tuttavaverkostoaan bisneksia ajatellen. Lisaksi lupasin Larsille (lupasin saman myos Dannylle) mainostaa paikkaa netissa ja matkoillani. Vahinta mita voin tehda ja kaikki saivat jotain. Mukavia ihmisia on helppo jeesata.

Illalla illastimme Danny ja vaimokkeen kanssa paikallissa kalaravinteleiden tyyssijassa. Pikkusen lahti lapasesta ja ainakin reilut 10 erilaista meren elavaa tuli maistettua erilaisten kasvisten ja kastikkeiden kanssa. Riisia lienee enaa turha mainitakkaan. Vatsat kyllaisina kavimme viela jo mainitussa baarissa, Nomandissa (paikallisille lempinimeltaan "ruai", joka tarkoittaa yhteista oleskelutilaa longhousissa), jossa olikin jo viikonloppun tuttuja. Hieno huipennus, mutta puolen yon jalkeen olikin jo aika katsoa totuutta syvalla silmiin ja kohdata aikainen heratys seuraavana aamuna. Kohti Sibua kavisi tieni.

Veneilla Sibusta Kapitiin

Tiistai-paiva kuluikin sitten veneissa istuskellessa. Tai oikeastaan ei ne veneita ole vaan ihan kunnon pienia ristelijoita. Vahan samanlaisia kuin Suomenlinnan botskit, mutta kapeampia, nopeampia ja jokikayttoon tarkoitettua. Eli ei siis sinne painkaan.

Toisella etapilla Sibusta Kapitiin tutustuin britti Katien ja aussi Mickiin, joiden kanssa matka menikin rupatellessa. Heidan tarkoitus oli jatkaa viela kolmaskin etappi Belagaan, joka tosin ammuttiin heti alas Kapitissa paikallisten toimesta. Joessa sinne on koskia ja nyt on kuivakausi.

Siispa Mick liittyi joukkoon kohti longhousia ja seka belgialainen Tim. Siispa poikaporukalla torstaina lahto kahden yon visiittille kohti Pitkan Jussin majataloa ja mahdollisesti viela sunnuntaina paivan visiitti toiselle longhousille seuraamaan sarawakialaisten (ovat kovin ylpeita omasta maakunnastaan ja haluavat erottua Malesialaisista ja varsinkin mantereen vaesta) suurintaa juhlaa, Sadonkorjuuta, jota juhlitaan 1. ja 2. kesakuuta. En tieda tulikohan toikin jo kerrottua, mutta ei naita kuitenkaan kukaan lue. Taidankin ruveta kirjottamaan antimalaria-laakityksen varittamia youniani. Tulisi vahan varikkaampia kertomuksia.

Kapitissa lorvailtiin viela pakon sanelemana keskiviikko ja sekin oli liikaa. Ei ole hirveasti tekemista. Yksi museo, netissa kaynti, syimiset ja juomiset. Viela kun Mestareiden liigan finaalikin meni miten meni, niin olin aivan valmis lahtemaan seuraavana aamuna. Kannattikin herata klo 2:45 paikallisaikaa vaijymaan pelia. Pah! No ma sentaan nain pelin, mutta Timille kavi toisin. Teimme hirmu suunnitelmat ja kyselyt missa voisimme kattoa pelin. Tim sai veden haku reissulla kutsun katsoa pelin paikallisen kotona. Tottakai tarttui tarjoukseen ja ei kun sohville. Sohva oli vaan turhan mukava ja kaveri nukahti ennen pelin alkua. Eivatka paikalliset tohtineet herattaa uupunutta turistia.

Pitkan Jussin majatalo

Paikallinen Iban-kansa elaa siis ns. longhouseissa. Sinne siis viela kerran veneella, talla kertaa oikeinkin kiihkera vene. Muita ukkoja ei oikein viehattanyt paikan karuus, ruuan yksipuolisuus, koko yon elamoivat kukot (suoraan alapuolellamme!) ja aktiviteettien puuttuminen, kuten esim. metsastamaan paaseminen.

Vahan enemman ehka olisi voinut olla osallistumista paikalliseen elamaan, ehkapa oltaisiin voitu tehda jopa jotain hyodyllista, seka olisi saanut olla enemman ihmisia paikalla. Ihmisten maaraa rajoitti ehka tuleva festivaali. Yhdessa longhousissa voi olla jopa 30-50 huonetta, ja yhdessa asuu ehka keskimaarin 6 kannikkaparia. Jopa lyhyella matikalla on helppo laskea kannikkaparien yhteismaara. (Saat kayttaa helmitaulua, jos kukaan ei naa.)
Mutta kaikesta huolimatta ma tykkasin. Juuri se etta sai nahda miten takalaiset oikeasti elavat ilman mitaan kauniita kuorutuksia. Aika karua ja yksipuolista, mutta toisaalta ihmiset olivat mukavia, erityisesti lapset iloisia ja alkuhammennykseen jalkeen tulivat tekemaan tuttavuutta. Kaytiin patikoimassa viidakossa, peseydyimme joessa, soimme kasin, joimme riisiviinia, opettelimme kielta huonolla menestyksella, joimme siiviloitya vetta ja nukuimme ruaissa kaislamatolla.

Lauantaina palasimme sivistykseen pariin Kapitiin, josta jatkoimme kera reppujen kohti Sibua. Tuo toinen aiottu vierailu jai valiin, josta olin loppujen lopuksi ihan tyytyvainen. Ma harkitsin sita viimeisena, mutta toisaalta kaksi lisa yota Kapitissa ei houkutellut. Sibusta jatkoimme viela samana iltana yobussilla kohti Miria.

Viidakko-Hapi lopettaa savumerkkien lahettamisen uhkasakon uhalla. On kuulema huudettu kulo.

Torstaina 4. kesäkuuta 2009

Miri, Miri

Tuohon viimeiseen Sarawakin linnakkeeseen ennen Brunei alkoholitonta aluetta saavuttiin linjuriauton kyydittamana aamulla jonnakin paivana jossakin kuussa. Ei suoraan sanottuna harmainta aavistusta talla hetkella mika paiva se oli. Veikkaan jotakin paivaa maanantain ja sunnuntain valilla.

No kuitenkin reput huoneeseen, henkilokohtaista huoltoa ja sitten pienta hortoilua kaupungilla. Todellakin hortoilua, josta jouduin palaamaan taksilla kotiin kompassin ja oman paan neulojen pyoriessa villisti ympyraa. Illalla taas hieman fisua karvoineen ja muutama Tiger. Nukutti mainiosti siihen asti kunnes viimeinen tulija huoneeseen houkutteli lankakeran avulla viisi kissaa pyorimaan huoneeseen koko yoksi. Thou!

No, aamulla odotti Niahin kuuluista luolat turisteja. Luolista on loytynyt todisteita ihmiselamasta yli 40.000 vuoden takaa. Siis silloin kuin turkit olivat viela suosittuja asusteita ja nuijia kovempia olivat vain tosi isot nuijat. Poikain seuraksi liittyi Sandra Hollannista. Luke-oppaan neuvojen siivittamana kappailya pitkin luolia ja ikiaikaisten piirrustusten tihrustelua. Canonistakin alkoi jo hihna karyamaan.

Paluumatkalla poikettiin rannalle hieman virkistaytymaan. Tai siis tarkoitus oli, kunnes allekirjoittanutta pisti meduusa. Pieni talla kertaa ja kirvelya vain muutama tunti. Houkutteluista huolimatta en pissinyt kintuilleni enka antanut kenenkaan muunkaan tehda sit. Mutta kostoksi elainkunnalle soin Luken houkuttelemana yhden ravun elavalta! Alkaa tuo ruokavalio koskea nykyaan kaikkea mita eteen tulee tai tuodaan. Mitahan seuraavaksi.

Brunei

Seuraavana aamuna lahdin kenguru-Mickin ja puukenka-Sandran kanssa kohti Bruneita toisten poikien suunnatessa konti luonnonpuistoa etelassa. Mut saivat viekkaudella houkuteltua, lue: kysyivat vain mukaan, 6-tahden-hotelliin yhdeksi yoksi. Hinta vain 44 euroa. Olin helppo niin kuin aina, mut olihan se nyt nahtava.

The Empire Hotelin, www.theempirehotel.com, rakennuskustannusten on sanottu olevan maailman kalleimmat ja en ihmettele. Marmoria, kultaa, kaikkea kohtuuttoman paljon ja isoa, alytonta pokkurointia palvelusvaelta eivatka asiakkaat liikkuneet mihinkaan ilman golf-autoja. Taytyy vain ihmetella miten pysyy pystyssa, kun paikka oli lahes autio. Mut homman rakennuttikin sulttaanin broidi, joten pikku rahasta ei ollut eika ole puutetta.

Yksi yo oli kivaa, mut mieluummin palaa omaan maailmaansa missa saa olla oma rahjainen ittensa. Tosin taisi olla vuoden viimeiset ja ainoat kylvyt, buffet-aamiainen, kylpytakki yms. Lasi viinia olisi viela maistunut kylvyn jalkeen, mutta se jai toiseen kertaan. Saatiin tosin tietaa, etta eraan hotellin toisessa kerroksessa myydaan ilta kuuden ja kahdentoista valilla hapanta.

Brunein paakaupunkiin viela yhdeksi yoksi, ikaan kuin annettiin viela yksi mahdollisuus Bruneille. Tuossa metropolissa tosin asuu noin 80.000 asukasta, joten se oli nopeasti nahty. Sulttaanin itsellensa rakennuttama museo (!), moskeija seka veneajelu.

Sultan of swing jatkaa swengailua Sabahissa, Malesiassa

Lauantaina 6. kesäkuuta 2009

Oodi stadin slangille

Brunein snadin visiitin jalkeen jatkettiin dosa-botski -yhdistelmalla kohti Sabahin suurinta stadia, Kota Kinabalua. Stadin vieresta loytyy Kaakkois-Aasian suurin vuori, Mt. Kinabalu, joten ruuhkanen city. Kamat hostelliin ja illalla snadisti birraa live-bandin kera. Rafla oli nimeltaan Rumba ja aika tyyris. Fyrkkaa paloi, mut paikallinen nippu soitti hyvia svengeja ja tsennattuja biiseja.

Seuraavana morgonina tsufet huiviin, tsimmarit jalkaan, vodat niveleen, rasvat larviin ja eikun botskilla kohti lahi saaren biitsia. Siisti mesta, jossa fiilistelevat niin duunarit, tsirput, koijjarit, landet, vanhat starbat ja kuumat boonat. Mukaan tarttui viela snorkkikamat. Arska skenas ihan tabolla, joten snadit horkat piti ottaa varjos. Sitten maistuikin vilvoittava voda ja menin tsiikaa fisuja bolskimassa korallin seassa. Valissa imasin yhen burgerin.

Ennen botskin tulemista ja muiden loobatessa fiudujen varjossa, ma verryttelin klesoja klabeja ja tsippailin snadisti saaren bonde-osassa. Meinasin dallaa yhen sbulin liskon paalle, mut ilmeisesti skagas mua ja lahti haneen. Hiffasin onneks ottaa foton.

Arskan karistamana oli huikeen siidee paasta himaan ja suihkuun. Vedin viela uudet kledjut kroppaan. Kvellenina vedettiin natit pastat naamariin ja ma ja Mick kruunattiin viela pari bissee kyytipojaks. Sen jalkeen olikin aika levyttaa ja goisin natit unet.

Tanaan, lauantaina, meinasin torsata skidisti fyrkkaa shoppailuun ja tsekkaan dosat, botskit ja muut harvelit. Morgonina setti jatkuu itaan.

Tiistaina 16. kesäkuuta 2009

Sabahia

Hieman meni, taas, arpoessa mitas sita tekisi seuraavaksi, mutta sitten sattui silmaan hostellin seinalla river cruising -ilmoitus, jota kehuttiin viela mainioksi paikaksi nahda villia luontoa. (Syyna tahankin tietysti ihminen, joka hakkuillaan on kaventanut elainten asuin alueen pieneksi kaistaleeksi joen ymparilla. Kaunista.) Samalle retkelle oli lahdossa viela hollantilainen Nick, joten ei muuta kuin retki tilaukseen hostellin avuliaalta Bettylta. Uskomaton energiapakkaus ja jalleen kerran ystavallinen kuin mika. Jarjesteli esim. tuona samana paivana 10 ihmisen seuraavan viikon suunnitelmat ja hortoilijoiden ei tarvinnut kuin kukkaroaan vahan raottaa ja kysya missa mun pitaisi olla milloinkin.

Monet tekevat kiipeilyn vuorelle, Mt. Kinabalulle, kuten Mick teki, jotkut menevat sukeltelemaan, kuten Sandra ja muut itaan, kuten me. Viimeinen ilta siis, mutta tapaisimme viela. Viela Betty yllatti yolla. Silla aikaa kun pojat olivat tarkastamassa yoelamaa, niin Betty oli kirjoittanut kirjeen ohjeineen meidan jokiseikkailusta ja teipannut sen mun sangyn reunaan.

Sungai Kitanabatangan

On tuo joki missa vietimme pari yota ja kolme paivaa. Ensin bussilla itarannikolle Sandakan kaupunkiin, jossa yksi yo. Siella illallista syodessamme juttelimme porukan kanssa jotka olivat toissa ranskalaisella purjeveneelle, joka kierteli omistajansa haluamissa sukellsupaikoissa ympari maailmaa. Pisimmaan mukana ollut oli ollut yli 3 vuotta! Ohhoh.

Seuraavana aamuna ensin Sepilokin orangin suojelualueelle ruokkimisaikaan. Paikkaa mainostetaan ympari maailmaa ja sen kylla tiesi moni muukin. Ei ollut niin hyva kun rauhallisempi vastaava Kuchingin lahella. Sitten joelle. 2 aamukruisingia, 1 yokavely, 2 iltakruisingia ja 1 paivakavely. Tiukka ohjelma ja paljon nahtavaa. Ainakin apinoita. Hieman parempi onni olisi voinut olla, mutta siinahan se viidakkosamoilun viehatys piilekin. Muutenhan voisi menna elaintarhaan suoraan. Paljon kaivatusta pygmi elefantista nain valahdykselta peravalot kun se nelisti kiireen vilkkaan rantalepikon suojiin.

Seuraavaksi jatkoin Indonesiaa kohti ja Nick ensin sukeltelemaan ja myohemmin Eurooppaan, jopa Suomeenkin.

Posted by Hapa 07:43 Archived in Malaysia Tagged indonesia malaysia

Email this entryFacebookStumbleUpon

Table of contents

Be the first to comment on this entry.

Comments on this blog entry are now closed to non-Travellerspoint members. You can still leave a comment if you are a member of Travellerspoint.

Enter your Travellerspoint login details below

( What's this? )

If you aren't a member of Travellerspoint yet, you can join for free.

Join Travellerspoint